-Iääääh! kaikui kiljunta pimeässä yössä. Sen perästä tuli luiden raksahtelua ja murinaa. Jättiläismäinen tanskandoggi, joka oli juuri syömässä laboratorion nuorta valvojaa. Naisen silmät olivat lasittuneet, ja viimeiset sanat jotka häneltä kuultiin olivat nämä:-Si-sinä... Kannibal, tuhma, TUHMA koira! Noiden sanojen jälkeen naisen silmät ummistuivat ja hän vaipui iänkaikkiseen uneen. Tuo peto, joka seisoi kuunvalossa lasinsirpaleiden keskellä, ulvahti julmasti ennen kuin hyppäsi rikkonaisesta ikkunasta laboratorion etupihalle.
Noin 2 vuoden päästä koiran etsinnöistä luovuttiin. Kansalaisia kuitenkin kehotettiin varovaisuuteen, koska oli kuitenkin varmaa, että Kannibal oli elossa ja voimissaan. Se oli geenimuunneltu, jättiläismäinen tanskandoggi, joka oli viettänyt koko elämänsä pimeässä ja ahtaassa laboratoriossa. Sille ei oltu koskaan opetettu sosiaalisuutta, vaan sitä oli pistelty neuloilla ja siinä oli koko huomio, minkä koira oli koskaan saanut tuijotuksen sijasta.
Vuoden 1897 kesänä eräs kansalainen väitti nähneensä suurikokoisen, agressiivisen tanskandogin tontillaan metsässä. Hän uhkasi myös ampua koiran, koska se oli vaarallinen ja hänen tontillaan. Poliisit epäilivät koiran olevan Kannibal. Partio lähetettiin miehen ilmoittamiin koordinaatteihin.
