Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Jännitys & toiminta Huuremetsän naamionainen
QR-Code dieser Seite

Huuremetsän naamionainen

Hän liikkuu hämärässä metsässä. Musta mekko raahaa sammaloitunutta maata. Mekko on pitsinen ja kaunis. Kuitenkin, nainen näyttää karmivalta. Kasvot ovat piilossa naamion takana. Niitä ei voi nähdä - tai voi sanoa, kukapa ne haluaisi nähdä? Naisen kasvojen edessä on valkoinen pääkallo. Se on ollut aikoinaan uljaan kauriin, jonka nainen on tappanut ja nylkenyt - tehnyt pääkallosta itselleen naamion. Naamionainen.

Kävelet yksin metsässä, vailla määränpäätä. Auringon lasku värittää harmaat, aavemaiset puut. Maa on lumihuuretta, valkoista ja kaunista. Et tiedä miten päädyit tänne. Et tiedä mistä olet tulossa, saati minne olet matkalla. Olet vain viaton kulkija pimeässä yössä.

Näet sumussa jotain. Tuo jonkin seisoo aivan liikkumatta. Näky on yhtä aikaa karmiva, mutta myös kaunis. Jokin Hänessä vetää sinua puoleensa. Se on maagista. Osa sinusta haluaisi kiljua ja juosta pakoon, mutta osa lähestyy tuota ilmestystä lumottuna ja uteliaana, mutta samalla varoen.

Kun tulet lähemmäksi näet tarkemmin. Hänellä on musta, pitsinen mekko. Nainen on pitkä ja Hänen ääriviivansa piirtyvät sumuista taustaa vasten. Kädet ovat pitkät ja laihat. Hän näyttää ihmiseltä. Yksi seikka saa kuitenkin kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäsi. Se valkoinen naamio. Tyhjät silmät tuijottavat sinua. Loputtomasti.

"Minne matka, kulkija?" nainen kysyy. Hänen äänensä on pehmeä ja sointuva. Et kykene vastaamaan. Haluat juosta, mutta jalkasi ovat ikään kuin liimautuneet kiinni kylmään maahan. Et saa irrotettua katsettasi Hänestä.

Silloin nainen kohottaa kätensä ottaakseen naamarin pois. Sydämensykkeesi kiihtyy ja pulssisi kohoaa. Olet kauhuissasi, mutta sinun on pakko nähdä, mitä tuon karmivan naamion takana on. Hän nostaa sen hitaasti kasvoiltaan...

Näet itsesi. Naisella on sinun kasvosi. Aivan kuin katsoisit peiliin. Et edelleenkään voi kääntää katsettasi. Tuijotat kasvojasi aivan liian pitkään. Katseesi nauliutuu niihin ikuisesti. Rakastut itseesi. Nainen on vienyt sielusi. Olet nyt hänen orjansa. Ikuisesti tuossa synkässä metsässä.

Ja naamionainen odottaa seuraavaa uhriaan...

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.5  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Huuremetsän naamionainen 2019-07-12 18:53:07 Artemis
Arvosana 
 
3.0
Artemis Arvostellut: Artemis    July 12, 2019
Top 500 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Hei!

Tekstissäsi oli mielenkiintoinen aloitus ja tunnelma piti otteessaan loppuun asti. Tämä teksti voisi toimi hyvin pidemmän romaanin prologina.

Muutama asia tökki lukiessa, pieniä asiavirheitä vain. Toinen virke kuuluu: "Musta mekko raahaa sammaloitunutta maata" ajattelisin mekon mielummin laahaavan maata, sen raahaaminen tuntuu mahdottomalta?
Sitten alussa sammaleisen maan mainittuasi toisessa kappaleessa puhutaan lumesta. Kolmannessa kappaleessa kulkija näkee hahmon sumussa. Jos tarinan aikana vallitsee talvi, sumua ei pitäisi muodostua niin kylmässä oikeastaan kuin merialueille.

Nämä eivät ole vakavia seikkoja ja voivat toki hyvin olla täysin mietittyjä yksityiskohtia :) itselleni tapahtumapaikan kuvitteleminen on yksi lukuelämyksen paras syy ja tunnelma aina vähän pätki, kun jäin pohtimaan kuvausta.

Hyvin suunniteltu lopetus, lukisin mielelläni tarinaa paljon eteenpäin.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Huuremetsän naamionainen 2019-05-28 17:36:57 Aloittelija
Arvosana 
 
4.0
Aloittelija Arvostellut: Aloittelija    May 28, 2019
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

En huomannut kirjoitusvirheitä ja tarinassasi on todella sujuvaa kerrontaa. Hyvää tekstiä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS