Novellit Romantiikka Niin pieni alku, niin suuri tarina.

Niin pieni alku, niin suuri tarina. Hot

Ylläpidon arvostelu

0.0

Käyttäjien arvostelu

3.8 (2)

Kirjoittanut Kati Rinne August 05, 2015 2611 0Lisää

Muistan sen kerran, kun hän istui kolmen muun pojan lähettyvillä syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Kuinka luokan muut silmäparit vilkuilivat uteliaana uusia tulokkaita. En poikennut heistä, sillä halusin tietää millaisia persoonia luokkaamme oli lennähtänyt värittämään henkeä. Kävin pikaisesti läpi kaksi ensimmäistä tulokasta, pitkähkö poika mustalla vallattomalla tukalla. Kyyrystä asennosta päättelin ettei hän ollut mitenkään seurallinen. Toinen pojista katseli uteliaana luokkamme äänekkäintä poikaa, joka parhaillaan keskeytti opettajan kertoakseen jotain hauskempaa. Tuumin mielessäni mahtaisiko hänestä tulla samanlainen pelle. Viimeinen poika istui hartiat lytyssä sen näköisenä, että hän tietäisi miljoona muuta asiaa, joita hän olisi mielummin tekemässä. Kieltämättä hän ei ollut mitenkään huonon näköinen, voisi sanoa jopa söpöksi. Hieman liian lyhythän tuo on, mutta eihän se mitään haittaa, eihän?

Päivät kulkivat ohi, kuin siivillä. Pian haettiin välitodistukset ja huokaistiin helpotuksesta, kun puolet yläasteen ensimmäisestä luokasta oli jo käyty. Koulukuvia oltiin huokailtu, kun ne eivät tahtoneet millään onnistua. Eiväthän ne ikinä. Kevät viuhahti ohi pikajunan lailla ja ystävänpäivänä oltiin leivottu ja huokailtu, kun ihastus ei taaskaan ollut muistanut. Ja samassa jo kirmattiin pää kolmantena jalkana kesälomalle.
Kahdeksasluokka oli muutosten aikaa. Itsekin päätin vaihtaa ala-asteen vaatteet uusimpiin ja päivittää tyyliä yläasteelle sopivammaksi. Yksi uusista pojista oli jo omaksunut roolinsa luokan ykköspellenä ja luikerteli jokaisen suosioon lahjomalla ja esittämällä. Minua hän ei kyllä hämännyt, huono itsetunto loisti hänestä kilometrien päähän. En tietenkään voinut olla huomaamatta muutosta eräässä toisessakin. Huomiotta jätetyt hiukset olivat nykyään siististi kiinnitetty lakalla, pois otsalta. Muut eivät tuntuneet pääsevän yli stereotypioista joita häntä kohtaa suollettiin jatkuvasti. Olinko minä muka ainoa, joka huomasi tuon suloisen hymyn? Ilmeisesti.
Se oli ystävänpäivä, lauantai, 2015. Matkasin isomummoni ja mummoni kyydillä Tampereelle, jossa sukulaiseni vihittäisiin yhteiselle matkalleen. Toimin kartturina takapenkillä ja huutelin ohjeita huonokuuloisille mummoilleni, kun puhelimeeni kilahti ilmoitus. Sydämeni jätti lyönnin väliin, kun tuijotin ystävänpäivätoivotusta tuolta salaperäisyyksien pojalta, josta kukaan ei tuntunut tietävän mitään.

Ei mennyt kauaa, kun harmaat pilvet väistyivät mielestäni ja apea olo muuttui pilvien päällä leijailuksi. Liimauduimme molemmat kiinni puhelimen näyttöön ja opettelimme toisistamme kaikkea mahdollista. Samalla päivitellen, että miten selviäisimme tulevasta koulupäivästä. Eihän se niin kamalaa voisi olla. Eikä se kyllä ollutkaan, pikemminkin päinvastoin.

Sillä kerralla kesälomalle jäänti tuntui ylivoimaiselta. En yksityisistä syistä päässyt koskaan lähtemään kotoa, ja pelkäsin ettei suhteemme kestä erossa oloa. Epävarmana pyörin kesälomaa edeltävän yön sängyssä miettien jokaista mahdollista tapaa, mikä saattaisi meidä erilleen. Todistusten jaon jälkeen oli vaikea iloita hyvisdtä numeroista, kun pelko raastoi sydäntä. Takerruin epätoivoisesti ainoaan yhteystapaamme ja yritin tulkita jokaista viestiä ja merkkiä. Viikko toisensa jälkeen jatkettuani samaa rataa tajusin pian, että pelkoni oli täysin turha. Opin vasta silloin antamaan tilaa toiselle, ja antaa hänen tehdä omat juttunsa rauhassa. Epävarmuus tuli ja meni, silloin tällöin tuntui, kuin pää räjähtäisi ajatusten ja epäilysten tulvasta. Ne ovat kai täysin normaaleja, niin ainakin luulisin. Varsinkin nähtyäni hänet uudelleen tajusin, ettei kaikki tunteet välittyneet viestien kautta. Varsinaisen rakkauden huomasi, vain kun rakkaus on läsnä.

Jotenkin rakkautta on paljon vaikeampi oppia, kuin esimerkiksi x:än ja y:n selvittäminen yhtälön avulla. Matematiikassa on tietty kaava, joka opetellaan, ja jota noudattamalla vastaus löytyy helposti. Rakkaudessa ei ole tiettyä kaavaa, miten se toimii. Se muuttuu ihmisten lailla, sisältää pelkoja, epävarmuutta ja pettymyksiä. Rakkaus ei ole niin kuin saduissa, emme ole prinsessa ruususia, eikä ole prinssejä, jotka surmaavat lohikäärmeen ja herättävät suudelmalla meidät ikiunesta. Mutta toisaalta rakkaus opettaa meitä. Se kertoo meille miten toista pidetään, kuin kukkaa kämmenellä ja kuinka rakastaa niilläkin hetkillä, kun se tuntuu mahdottomalta.
Rakkaus on vahvin tunne, jonka tiedän. Se voittaa pelot ja surut ja antaa ihmiselle voimaa jatkaa eteenpäin. Olen itse kiitollinen rakkaudelle, joka pelasti minut vajoamasta pimeyteen josta ei ole paluuta. Suuret tarinat syntyvät aina pienistä ideoista.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana

3.8 (2)

Nimi*

Sähköposti*

Arvostele

Arvosana

Kommentit

Syötä turvakoodi.

Niin pieni alku, niin suuri tarina. 2015-09-04 18:26:58 TarraLeguaani

Arvosana

3.5

Arvostellut: TarraLeguaani September 04, 2015
Top 10 Arvostelijat - Kaikki arvostelut

Luepa Bansheen arvostelu pikkutarkasti. Olen lähes jokaisesta kohdasta samaa mieltä.

Olet mielestäni taidokas ja kyvykäs noin nuoreksi. Vaikka kirjoitat romanttisen tarinan (joita ikäisesi tykkäävät eniten rustata), teet sen hienosti monipuolisin sanoin ja juonta vierittämällä eteenpäin. Vielä on sii silti paljon opittavaa, mutta ikääsi nähden olet jo aivan oikeilla urilla ja loistat ikätovereidesi keskuudessa.

Banshee kirjoitti, että "luovu suurista tunteista, ja kerro oikeita yksinkertaisia hetkiä." Tämä on erittäin hyvä vinkki!

Kommentteja (0)

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen?

Report this review

Niin pieni alku, niin suuri tarina. 2015-08-07 15:32:36 Banshee

Arvosana

4.0

Arvostellut: Banshee August 07, 2015
Top 50 Arvostelijat - Kaikki arvostelut

Sujuvaa kirjoitusta.

Muutamia korjausehdotuksia kuitenkin:

"Kyyrystä asennosta päättelin ettei hän ollut mitenkään seurallinen"

Lausejärjestys viittaa, että kertoja mahdollisesti on itse kyyryssä asennossa päättelemässä.

Aloituksesta: mitä, jos luopuisikin "muistan" ja "kuinka" sanojen käyttämisestä, se on käytetty tehokeino haikean nostalgian luomisessa, ja voi kääntyä itseään vastaan. Moni kirjoitus netissä alkaa "muistan" ja jatkuu " kuinka." Siihen turtuu.

Otetaan käsittelyyn aloitus:

"Muistan sen kerran, kun hän istui kolmen muun pojan lähettyvillä syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Kuinka luokan muut silmäparit vilkuilivat uteliaana uusia tulokkaita. En poikennut heistä, sillä halusin tietää millaisia persoonia luokkaamme oli lennähtänyt värittämään henkeä."

Kun lisäät "muistan" ja "kuinka" sanoja, luot samalla lisää tekstiä, joka ei aina ole tarpeen. Tässä tapauksessa 5 sanaa.

Esim "uusi tulokas" on myös sama asia 2 kertaa.

Alla esimerkki tiivistyksestä, joka ei vielä tee tekstistä liian lyhyttä, mutta sama asia tulee ilmaistua.

"Hän istui kolmen muun pojan lähettyvillä, syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Uteliaat silmäparit vilkuilivat tulokkaita, en poikennut heistä. Halusin tietää millaisia persoonia luokkaamme oli lennähtänyt värittämään yhteishenkeä."

Jokainen ylimääräinen sana rasittaa lukijaa, tekee tekstistä tiiliseinän.

Jos haluat rehellistä palautetta, kuten aikuisten kirjoituksista, niin minun mielestäni kirjoitus ei ole kypsällä tasolla kiinnostava, koska se on lyhyt, mutta siinä käsitellään kuitenkin pidempi ajanjakso, monta henkilöä, matka ja suuri elämän opetus. Tämän pituiseen kirjoitukseen edes Finlandia palkinnon saajat eivät välttämättä saa istutettua tarvittavaa tehoa, joten älä aseta rimaa liian ylös. Oletko koskaan miettinyt, jos kertoisitkin pienen hetken, johon liittyy yksinkertainen, mutta tehokas oivallus. Lisää yksityiskohtia, lisää todellisuutta, persoonan hahmottamista. Älä lähde kaukaa, vaan kerro raapale elämästä, vaikka kävelystä yhden kauppahyllyn matkalta tai bussin odottamisesta pysäkillä, älä kerro koko elämää, koko rakkautta, kerro hetki, jolla on merkitys.

Heräsin itse tässä tekstissä vasta lopussa, kohdassa "Matematiikassa on tietty kaava, joka opetellaan, ja jota noudattamalla vastaus löytyy helposti. Rakkaudessa ei ole tiettyä kaavaa, miten se toimii."

Mutta silti: älä kerro mitä rakkaus on. Suurin osa ihmisistä tietää jo. Rakkauden kuvailu on ansa - kuin kertoisi, mikä on kilpikonna. Jos kuvailet rakkautta sen pitää olla oikeasti oivaltavaa. Esim. miten "kilpikonnalle" voi käydä, jos se tippuu jokeen, ja vastaan tuleekin toinen "kilpikonna". Itse "kilpikonnan" tuntevat jo kaikki, mutta "kilpikonna" voi seikkailla uusissa tilanteissa.

Esim. jos seuraava on kertomuksen opetus, niin lukija kokee tuhlanneensa aikaa:

"Rakkaus ei ole niin kuin saduissa, emme ole prinsessa ruususia, eikä ole prinssejä, jotka surmaavat lohikäärmeen ja herättävät suudelmalla meidät ikiunesta. "

Mielestäni kirjoitus ei voi koostua pelkästä ihmissuhteen kuvailusta, ja sitten rakkaustuntemusten kuvailusta. Se ei riitä, että päähenkilö oivaltaa, vaan lukijakin haluaa oivaltaa. Pitää siis olla jotain muutakin. Mieti mikä on tarinan ydin, mitä haluat sanoa, kirjoita se ylös, ennen kuin kirjoitat tarinan. Muuten voi tulla tajunnanvirtaa, joka ei aina ole hyvä. Mieti onko tarinassa selkeä juoni, alku, konflikti ja loppuratkaisu. Vai onko tarinassa sekalaisia pätkiä kertojan päästä ja lopussa rakkauden kuvailu.

Osaat jo kirjoittaa sujuvasti, mutta sinun pitäisi päätää irti rakkaudesta ja vapauttaa lahjasi jonnekin muualle. Luovu suurista tunteista, ja kerro oikeita yksinkertaisia hetkiä. Vaikea selittää, mutta olet nyt selkeästi vaiheessa, jossa on palava into ilmaista suuria mahtiponttisia tunteita ja elämän viisauksia. Mutta, jotta niitä voi ilmaista, pitäisi ensin hankkia viisautta kirjoittamisesta - ja elämästä ylipäätään. Omia tuntemuksia voi toki aina ilmaista, niitä kukaan ei voi kiistää, mutta jos haluaa vangita muut tekstillään, niin pitää antaa lukijalle oivalluksia ja samaistumisen mahdollisuuden. Kyky siihen kasvaa vuosien kuluessa, eikä sitä välttämättä saavuteta kovin nuorena. Joten voi olla hyvä aloittaa kirjoittamisesta jostain helpommasta.

Annoin 4, koska mielestäni teksti on hyvätasoista yläaste-lukioikäiselle. Kannustan ehdottomasti jatkamaan! Mutta mieti myös asioita, joita listasin. Jokaisella on aina paranettavaa, nuorilla ja vanhoilla. Seuraava askel on aina nurkan takana, jos sen tavoittelu kiinnostaa.

Kommentteja (0)

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen?

Report this review