Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
QR-Code dieser Seite

Ketuttaa Hot

Minua on useamman vuoden ketuttanut vanhoilliset tavat. Tiedättekö, kulttuurissa kulkeneet tavat, jotka edelleen hallitsevat ajatteluamme ilman, että edes tiedämme miksi tällainen tapa. ”Hattu pois ruokapöydässä!” ”Meidän kotona ei hattua ruokapöydässä pidetä!” ”Ruokaa pitää kunnioittaa sen verta!” Aha. Aha ja aha!
Mitenköhän se hattu sitä kunnioitusta siitä eväästä vie? Mitäpä jos hatuton ruokailija ajattelee mielessään että ”Ompas surkeeta safkaa, ihan mitätöntä sontaa.” ja hattupäinen evästäjä miettii: ”Kiitos Jeesus ruoasta, tämä on suuri kunnia päästä tällaisen aterian ääreen.”
Noh, kummassa saattaapi olla enempi kunnioitusta mukana… Mutta, ”Hattu pois päästä!” Plaah.
Haarukka vasempaan ja veitsi oikeaan. Aha. Mistäs tällänen tapa? öö...en tiiä, mutta totellaan nyt, kun lampaita ollaan. On tapoja, sääntöjä ja periaatteita joiden syyt ja merkitykset ollaan omassa ajattelussa jätetty välistä.
Ihmiset elävät ihmeellisessä unessa, he tavoittelevat asioita joiden tavoittelusta ovat päättäneet aikoinaan muut ihmiset. On hienoja ja turhan kalliita autoa. On omakotitaloa nurmikolla. Kaikilla pitää olla se nurmikko...iso nurmikko. Joku rikas ruhtinas keksi senkin tavan. Halusi viestittää sillä vakin isolla nurmikentällä, että kyllä massia löytyy. Nyt satoja vuosia myöhemmin kaikki haluaa sen nurmikon. Lampaita kun ollaan. Halutaan perhettä ja lapsia ja isoja vastuita. Kun ne ollaan saavutettu, taakka hartioilla painaa sitä luokkaa, että nähdään ulospääsy ainoana vaihtoehtona. Niin sitä erotaan.
Pitäisiköhän sitä ihmiskunnan välillä pysähtyä miettimään, mitä ja miksi. Jokainen ihminen voisi oikeasti pohtia, miksi minä jotakin tavoittelen ja miksi minä tuon asian haluan, miksi toimin näin ja ajattelenko itse ollenkaan, vai mukaudunko muottiin. Tuleeko se tavoittelun vimma ulkopuolelta, vai onko sen takana oikeasti omat arvot ja poltteet.

Kiitos, julkinen purkaminen auttoi kivasti.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.5  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Ketuttaa 2020-05-17 11:33:21 TarraLeguaani
Arvosana 
 
4.5
TarraLeguaani Arvostellut: TarraLeguaani    May 17, 2020
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Näitä samoja asioita pohdin itsekin usein.

Olen kyseenalaistaja.

Elin lapsuuden ja nuoruuden, jossa minulle tarjoiltiin kaikkiin "kiistattomat ja oikeat vastaukset ja toimintatavat". Niitä ei saanut kyseenalaistaa, ja säännöt sisälsivät tuhottomat määrät järjetöntä soopaa. Joten kuuliaisen lampaan sijasta minusta kasvoi tottelematon kyseenalaistaja.

Mutta vähemmän tärkeisiin asioihin:
Lakki pois päästä ruokaillessa on myös tapa, jota olen ihmetellyt yläasteelta asti, kun näin yhteenoton jonkun pojan ja yläasteen rehtorin välillä kouluruokailussa. Se, että sitä lippistä ei suostuttu ottamaan päästä pois, johti rehtorin huutamiseen ja lähes väkivaltaiseen oppilaan poistamiseen ruokasalista. Luultavasti myös jälki-istuntoon.
Katoaako joltakulta kanssaruokailijalta ruokahalu toisen hatusta? Tekeekö se ruokailusta epähygieenisempää? Menettääkö ruoka arvoaan sen johdosta?
Ehkä tavalla on jokin merkitys ollut aikoinaan, kuten että viikinkikypärän sarviin kuivunut veri ällötti vieressä istuvaa mummoa tai vähän fiinimmän rouvan sulkahatusta tipahteli untuvia ruokaan, mutta en usko, että nykyään enää sille on mitään perusteita.

Olen myös päättänyt, että en tuomitse heti asioita, mitkä eivät mene normaalien tapojen mukaisesti, ennen kuin olen järkeillyt miksi tai miksei ei. Esimerkiksi lapseni haluaa syödä aina täytekakkunsa haarukalla ja veitsellä. Miksi ei? Se on itse asiassa erittäin fiksu ajatus, paljon parempi kuin silpoa kakkua huononmuotoisella lusikalla ja sitten yrittää metsästää sitä karkaavaa palaa pikkulusikalla. Ja jos et saa nitistettyä sitä kierivää mustikkaa täytteestä ja kevyttä lusikan edessä leijailevaa sokerikakkupohjanpalasta kakkulautasen reunaa vasten, joudut tuuppaamaan sormella lastin lusikkapesään.
Silti, vaikka olen kyseenalaistaja ja mielestäni suhteellisen suvaitsevainen, kaivan aina itse sen pikkulusikan leivonnaisten kanssa ja vasta puolessa välissä jälkiruokaa tajuan, että niin olihan tähän parempikin tapa olemassa. Siinä kohtaa ei tietty voi vaihtaa enää välinettä, koska lisätiski on saatanasta.

Niin ja en todellakaan pidä haarukkaa vasemmassa ja veistä oikeassa, toisin päin on luontevampaa. Kun kuulin, että samoin tekevän lapseni koulussa oli puututtu tähän ja puhuttu, että "väärin pitäville" pidetään opetusta asiasta koulun jälkeen, nostin äläkän, että minkä syyn takia mikään tapa olisi väärin. Isovanhempieni aikaan vasemmankätisetkin pakotettiin kouluissa kirjoittamaan oikealla, ja siksi isoisäni on kaksikätinen. Mitä väliä sillä on millä kädellä kirjoittaa, kunhan osaa kirjoittaa ja tekstistä saa selvää?
Koulu muutti tämän kyseenalaistamisen jälkeen mielipidettään haarukan ja veitsen oikeista puolista. Ehkä he eivät olleet koskaan miettineet "miksi".

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Ketuttaa 2019-01-12 11:46:19 Arska
Arvosana 
 
4.5
Arska Arvostellut: Arska    January 12, 2019
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Hyvin nostat esiin aiheen. Mukava lukea mielipidettäsi asiasta.

Toki olen itsekin asiaan törmännyt ja jopa pysähtynyt pohtimaan.

Mikä siis on mahtanut johtaa näihin kestokäytäntöihin? Nopeasti päätellen kyseessä ei ole evoluution tuote, vaan jotain muuta. Siis mitä?

Itsekseni pohtiessa päädyin jo vuosia sitten seuraavaan tulemaan:

Ympäri maailmaa valtaapitävät piirit ovat historian saatossa kiintyneet hallintaoikeuksiinsa siinä määrin tiukasti, etteivät ole halunneet suoda mahtiaan jaettavaksi ulkopuolisille. Tämä on johtanut tietysti siihen, että valtapiirien edustajat ovat pariutuneet jokseenkin pienessä piirissä.
Seurauksensahan moisella touhulla on ja pikkuhiljaa jälkipolvissa on alkanut esiintyä lisääntyvässä määrin umpitolloutta ja siksi on kehitetty niin sanottu protokolla, eli käyttäytymissäännöstö. Niin yksinkertainen, mutta sivistykselliseltä vaikuttava, että tylsäpäisinkin kuninkaanjälkeläinen sen pystyy joten kuten omaksumaan.

Protokollan tarkoitus on näyttää ulkopuolisille suuren sivistyksen määrää, joka tavallaan kuvaisi myös älyllistä käyttäytymistä.

Mitäpä onkaan mukavanpaa katsella kuin sivistyneen ja hyvien tapojen mukaista käyttäytymistä. Siinä protokollaa tuntematon kokee itsensä umpitolloksi.

Edellä kuvaamani ei ole virallinen totuus, mutta onko virallinen totuuskaan aina totuus?

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS