Filosofisen taolaisuuden suurimman klassikon nimi 道德經 kirjoitetaan länsimaalaisittain pinyin-tarkejärjestelmän mukaan 'Dao De Jing' ja/tai ’Daodejing’, mutta kenties kaikkein tarkimmin: ’Dàodéjīng', joista tässä tekstissäni itse suosin ensisijaisesti edellä ”keskitiessä” eli toisena mainittua kirjoitusasua. Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan samaisen teoksen kiinankielinen nimi kirjoitetaan siis tietysti: 'Tao Te Ching' ja/tai ’Tao-Te-King'. Tämän teoksen (legendaarisen?) kirjoittajan nimi 老子kirjoitetaan pinyin-tarkejärjestelmän mukaisesti 'Laozi', mutta Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan 'Laotse', 'Lao-Tse' tai 'Lao Tzu'. Lukija huomioikoon, että kungfutselaisuuden perustajan nimi 孔子kirjoitetaan Wade-Giles-tarkejärjestelmän mukaan ’Kung Fu-Tse’, mutta pinyin-tarkejärjestelmän mukaan tämä kirjoitetaan: 'Kongfuzi'. Itse suosin tässä tekstissäni kaikkialla ensisijaisesti pinyin-tarkejärjestelmää, jota nykyisin pidetään tieteellisen sinologian kontekstissa laajamittaisesti standarditarkejärjestelmänä. Merkittävän poikkeuksen tässä muodostavat kuitenkin suorat lainaukset tutkimuskirjallisuudesta, joiden kohdalla olen jäljentänyt kunkin asiantuntijan kulloinkin suosiman tarkejärjestelmän eksaktin sanamuodon ilman muutoksia.
Teosofinen tulkinta
Traditionaalisen tulkinnan mukaan Daodejing-teos periytyy antiikin Kiinan nk. Kevättä ja syksyä-kaudelta ja se on vanhastaan liitetty Laozin nimeen. Keskeisiä suomennoksia tästä teoksesta on parhaillaan ainakin tusina. Ensimmäinen näistä on Lao-Tse: Tao-Te-King (1925), joka kansilehden mukaan on teosofi Pekka Ervastin (1875-1934) suomennos ”länsimaisten tulkintojen mukaan” (ilmeisesti perustuen englanninkielisiin ja/tai saksankielisiin käännöksiin?) eli kyseessä on nk. toisen käden käännös. Suomennoksen erikoisuuksiin kuuluu lukujen naseva, suomenkielinen väliotsikointi, jolla ei ole sanatarkkaa vastinetta kiinankielisessä alkutekstissä. Monin paikoin tämä suomennos suorastaan alleviivaa Laozin pasifistista ydinviestiä (mm. luvut 30, 31, 46, 68, 69, 76, 81), mikä onkin täysin ymmärrettävää – varsinkin kun muistetaan suomentajan teosofinen elämänkatsomus. Pekka Ervastin suomennos sisältää myös koko joukon sävyltään klassisen teosofisia alaviitteitä; Erityisen paljon parallelismia Pekka Ervastin alaviitteet osoittavat Laozin, hindulaisuuden, kabbalan ja kristinuskon opetuksissa; Käännöksessä toistuvat käsitteet ’rauha’, ’rakkaus’, ’nöyryys’, ’kuolemattomuus’; Alaviitteissä korostuneen roolin ovat sen sijaan saaneet mm. kristilliset käsitteet ’Jumala’, ’Logos’, ’Ihmisen Poika’; Jeesus Nasaretilaisen opetuksia sivutaan ainakin luvuissa 10, 20, 22, 23, 27, 28, 35, 38, 49, 55, 64, 77, 78. Pekka Ervastin suomennos ei käytä sanoja ’valaistuminen/valaistunut’, mutta sen sijaan suosii kylläkin ilmaisuja ’valistus/valistunut’ (luvut 16, 33, 55, 58). Yllättävänä pidän tämän suomentajan oikeistolaista viritystä, sillä varsinkin 58. luvun alaviitteessä hän selvästi torjuu sosialismin. Viimeisimpänä Pekka Ervastin suomennoksen on uusintapainattanut Biokustannus Oy – näin ainakin vuonna 2006.
Luterilainen tulkinta?
Toiseksi on mainittava luterilaisen pastori, lähetyssaarnaaja ja sinologi Toivo Koskikallion (1889-1967) suomennos Lao-Tse: Salaisuuksien tie – Tao-Te-King (1950), josta on otettu useita uusintapainoksia – viimeisin näistä Sammakko-kustantamon välityksellä Heikki Sauren (s. 1965) ”nykyaikaistamana” vuonna 2021. Toivo Koskikallion Laozi-suomennoksen erikoisuudet ovat lukuisat, joihin lukeutuu myös mm. erikoinen nimi ’Salaisuuksien tie’, jolla ei ole edeltäviä rinnakkaistapauksia länsimaisilla kielillä. Kaikki Koskikallion aikalaiset eivät voineet hyväksyä Laozin klassikon nimeämistä näin uskaliaasti ja esimerkiksi Helsingin sanomien aikoinaan maineikas kirjallisuuskriitikko Veli Valpola lyttää sen kritiikissään täysin arvellen kyseessä olevan suomentajan ”tieteellisesti kyseenalainen myönnytys Madame Blavatskyn okkultismin suuntaan”. Valpolan kritiikin vastineessaan Koskikallio kuitenkin puolustaa käännösratkaisuaan ansiokkaasti:
Arvostelijan mielenrauhaa häiritsee kovin se, kun aikaisemmin Lao-tsen Tao Te Kingin suomennoksessa olen antanut sille ’arvottoman nimen’ Salaisuuksien tie. Jos Veli Valpola hiukankin ymmärtäisi kiinan kieltä, niin hän voisi saada selville sellaista, että Lao-tsen kielenkäytössä Tao merkitsee olevaisen alkua, suurta tuntematonta, salaisuuksien salaisuutta,ja Te merkitsee hyvettä, mutta ei ulkonaista näkyvää hyvettä vaan salattua, Taosta lähtöisin olevaa hyvettä, mikä samalla on se tie, joka johtaa ihmisen Taon yhteyteen (Nikkilä 2000, 227).
Luterilaisen pastori Koskikallion suomennos on siis lajissaan ensimmäinen, joka on tehty suoraan klassisesta kiinasta käsin. Pekka Ervastin käyttämästä lukujen nasevasta, suomenkielisestä väliotsikoinnista on Koskikallion Laozi-suomennoksessa luovuttu, mutta tilalla on sen sijaan hieman kommentaaria. Koskikallion suomennoksen erityispiirteisiin kuuluu myös, että sangen usein hän suomentaa Laozin käyttämät kiinankieliset käsitteet ja ilmaukset kristinuskon kontekstista tutuilla ilmaisuilla ja käsitteillä, joten tuloksena on vahvasti kristillistetty tulkinta. Koskikallio esimerkiksi suomentaa Laozin käyttämän käsitteen 仁 [rén] systemaattisesti sanalla ’rakkaus’ (esim. 5:13, 8:13, 18:26, 19:27, 38:48-49) ja Laozin käyttämän sanan 聖 [shèng] hän suomentaa systemaattisesti sanalla ’pyhä’ ; D. C. Laun maineikas englanninnos kuitenkin suosii käsitteen rén kohdalla useimmiten sanaa ’benevolence’ (”hyväntahtoisuus”) ja käsitteen shèng kohdalla sanaa ’sage’ (”viisas”). Mainittava vielä, että käsite rén on keskeinen myös kungfutselaisuudessa ja se on näkyvästi esillä esimerkiksi Kongfuzin Keskustelut (Lúnyǔ)-teoksessa, jonka kontekstissa se voidaan suomentaa esimerkiksi varianteilla ’rakkaus’, ’hyvyys’, ’hyväntahtoisuus’, ’sydämellisyys’, ’ystävällisyys’.’inhimillisyys’, ’ihmisenä ihmiselle oleminen’ (Nikkilä 2000, 68, 71-72). Lieneekö kristinuskon vaikutusta, että omassa suomennoksessaan Toivo Koskikallio (1950) ei juuri viittaa valaistumiseen, sillä ainoa tähän viittaava ilmaus löytyy 27. luvusta, jonka hän suomentaa: ”Pyhä ihminen pelastaa aina ihmiset hyvällä, ja silloin ei ole yhtään kelvotonta. Hän pelastaa luodut aina hyvällä, ja silloin mitään ei joudu hukkaan. Sellaista voidaan kutsua valaistuksi ymmärrykseksi.”
Koskikallion suomennoksen ilmeisiä vahvuuksia on mm. erittäin laaja kulttuurinen taustoitustyö, johon liittyen hänen tiedetään mm. asuneen taolaisissa luostareissa Kiinassa. Koskikallion erittäin laaja-alainen ja syvällinen tietämys Kiinan vanhoista uskonnoista (luonnonuskonnot, taolaisuus, kungfutselaisuus, buddhalaisuus) heijastuu myös hänen suomennoksensa yhteydessä julkaistuista Laozi-teemaisista esseistä, jotka käsittelevät mm. Laozin elämäkertaa sekä Daodejing-teoksen metafysiikkaa, etiikkaa ja politiikkaa. Nämä esseet ovat nähdäkseni erittäin informatiivisia ja pidän erittäin epäonnistuneena Sammakko-kustantamon tylyä ratkaisua jättää pastori ja sinologi Toivo Koskikallion hienot esseet miltei kokonaan uusintajulkaisun ulkopuolelle. Heikki Sauren editoima Laozi-suomennos on leimallisen modernisoiva, mikä toisinaan saattaa herättää lukijassa kysymyksen myös käännösvarianttien autenttisuudesta ja/tai osuvuudesta. Esimerkkinä tästä voidaan mainita 55. luvun jakso, jonka Heikki Saure on editoinut seuraavaan sanamuotoon:
Täyden hyveen saavuttanut on kuin vastasyntynyt lapsi/ Myrkylliset hyönteiset eivät häntä pistä, /eivätkä käärmeet pure. / Petoeläimet eivät vahingoita, / eivätkä petolinnut raatele. // Luut ovat heikot ja jänteet hennot. Kuitenkin ote on luja. //Hän ei tiedä miehuudesta tai naiseudesta, / mutta hänen peniksenä nousee, / hänessä on elinvoiman täyteys. /
Arthur Waley (1997, 58) on kääntänyt tämän jakson viimeisen osan englanniksi sanamuotoon: ”Its bones are soft, its sinews weak: but its grip is strong,/ Not yet to have known the union of male and female, /but to be completely formed, / means that the vital force is at its height; (”Sen luut ovat pehmeät ja jänteet hennot: mutta sen ote on vahva. / Se ei vielä ole tuntenut miehen ja naisen yhteyttä, / mutta sen muoto on kehkeytymässä, / joten sen elinvoima on huipussaan.”/). D. C. Laun (1963, 62) käännösratkaisu on tässä kohtaa seuraava: ”It does not know of the union of male and female yet / its male member will stir: / This is because its virility is at its height.” / (55:125, ”Se ei vielä tunne miehen ja naisen yhdyntää, mutta/ sen miehinen elin on kiihottunut:/ sillä sen elinvoima on huipussaan.”/). Chinese Texts Project-sivuston mukaan Laozin kiinankielisen alkutekstin ilmaus 精之至也 [jīng zhīzhì yě] sisältää toki viittauksen ”huipussaan olevaan elinvoimaan”, mutta tämän edellä virkkeessä 55:03-04: 蜂蠆虺蛇不螫，猛獸不據，攫鳥不搏。ilmenevän ilmaisun 攫鳥不搏 käyttämän sanan 鳥oikea merkitys ei liene tässä diǎo (”penis”), vaan luultavasti pikemminkin niǎo (”lintu”); Hilmar Alquirosin toimittama kiina-englanti-saksa-interlineaari-laitos sen sijaan korjaa virkkeessä 55:06-07:未知牝牡之合而全[脧]作，精之至也。ilmenevän ilmaisun 全[脧]作 [quán [juān] zuò] Mawangduin A- & B-tekstien mukaan, joissa keskimmäisenä ilmenevä sana [脧] tosiaankin tuntuu merkitsevän ’alaikäisen sukupuolielimet’; Tästä huolimatta itse pidän aavistuksen verran osuvampana Toivo Koskikallion (1950, 66) alkuperäistä, hienosyisempää ehdotusta: ”Se ei tiedä mitään miehen ja naisen erosta ja on kuitenkin sukupuoleltaan täydellinen. Siinä asuu elinvoiman täydellisyys. ” Myös Pekka Ervastin (2006, 81) käännösratkaisu on tyylikäs: ”Hän on täynnä miehevyyttä, vaikka sukupuolestaan tietämätön. ”1 Päätelmä: Heikki Saure (2021) on modernisoinut Koskikallion (1950) suomennoksen kieltä niin paljon, että se on käytännössä kokonaan oma, Koskikallion tulkinnasta erillinen (3.) käännöksensä.
Historiallis-kriittinen tulkinta
Neljänneksi on mainittava runoilija ja sinologi Pertti Niemisen Laozi-suomennos, joka alunperin julkaistiin Pertti Niemisen toimittaman Keskitie (1956)-teoksen yhteydessä. Järjestyksessä viidentenä on Pertti Niemisen suomennos Laotse: Tao Te Ching(1986), joka perustuu keskeisesti nk. Wáng Bì-kommentaarikäsikirjoitukseen 200-luvulta jaa. Kuudes ja seitsemäs Laozi-käännös sisältyvät teokseen Laotse: Tao Te Ching – kirja Taon toteutumisesta (Basam Books. 2013), joka on syntynyt sinologi Pertti Niemisen (1929-2015) ja hänen poikansa japanologi ja sinologi Kai Niemisen (s.1950) hedelmällisen yhteistyön tuloksena. Tämä teos sisältää siis kaksi erillistä Laozi-käännöstä: Vanhemman Niemisen eli Pertti Niemisen vuoden 1986 Laozi-suomennos on painettu tämän vuoden 2013 Laozi-edition alkuosaan kieliasultaan ja semanttiselta sisällöltään huolellisesti tarkistettuna ja korjattuna, joka on järjestyksessä kuudes käännös, mutta nuorempi Nieminen eli Kai Nieminen on lisännyt tähän kokonaan uuden ja erittäin asiantuntevan Laozi-kommentaarinsa ja myös: oman vertailevan käännöksensä kaikkien vanhimmista nykyisin tunnetuista Laozi- käsikirjoituksista – eli: nk. bambu- ja silkkikäsikirjoituksista, joka on järjestyksessä seitsemäs suomennos. Kaikkein vanhimmat nykyisin tunnetut Laozi- käsikirjoitukset ovat siis varsinkin Guodianin ”bambukäsikirjoitukset” (löydetty vuonna 1993) ja Mawangduin ”silkkikäsikirjoitukset” (löydetty vuonna 1973). Jingmenin Guadianista löydetty bambukäsikirjoitus on ajoitettu noin vuoteen 300 eaa. Hunanin Mawangduin silkkikäsikirjoitukset ovat keskeisesti kaksi erillistä tekstikokonaisuutta: A- teksti ja B- teksti. Mainitut tekstit on ajoitettu ensinnäkin ajankohtaan ennen 206 eaa. (A- teksti) ja toisaalta: ajankohtaan jälkeen vuoden 206 eaa., mutta ennen vuotta 194 eaa. (B- teksti). Tarkemmin näiden uusimpien, huomattavien Laozi-käsikirjoituslöytöjen sisältöä, luonnetta ja merkitystä kuvailee varsinkin Kai Nieminen (2013b, 145-15) teoksen saate-esseessä: ”Guodianin ja Mawangduin haudoista löydettyjen tekstin suomennosten saatteeksi”.
Kiinalainen perimätieto tuntee monia ihmeellisiä tarinoina Laozin elämään liittyen, mutta modernit historiallis-kriittiseen tutkimusmetodiikkaan sitoutuneet tutkijat (mm. Itō Rangu, Arthur Waley, Tsuda Sokichi, Hou Wailu, D. C. Lau) ovat yksimielisiä, että historiallisena henkilönä Laozia ei koskaan ollut olemassa (Huang 1996, 118). Tällaisen näkökulman Laoziin on omaksunut myös suomentaja Pertti Nieminen (2013a, 10). Radikaalisti toisenlaisen näkökulman on kuitenkin omaksunut moderneista tutkijoista mm. Paulos Huang (1996, 158-159), joka vakaasti uskoo historiallisen Laozin kirjoittaneen hänen nimeensä vanhastaan liitetyn Daodejing-teoksen, - ja vakuuttaa myös Sima Qianin Shiji-teoksen olevan luotettava lähde hänen elämäänsä koskien.
Beatnikki-tulkinta
Kahdeksanneksi on Annikki Arposen suomennos Dao De Jing - Salaisuuksien tie: Laotsen elämänviisautta (1985), joka on tehty klassisesta kiinasta käsin. Suomentaja Annikki Arposen (s. 1948) taustasta mainittakoon, että hän on työskennellyt Kiinassa Suomen Pekingin suurlähetystössä kielenkääntäjänä mm. 1983-91, 1993-96, 1998-. Suomen ulkoministeriössä hän on työskennellyt kiinan kielen erityisasiantuntijana mm. 1991-92 sekä 1996-98. Annikki Arposen huomattavana meriittinä mainittava myös, että hän on myös koonnut ensimmäisen Kiina-Suomi-sanakirjan (WSOY. 1985). Annikki Arposen suomennoksen kieli on soljuvaa kuin Laozin ihannoiman veden liplatus konsanaan. Tämä suomennos on visuaalisesti erittäin näyttävä: Suomennoksen vierellä on Jane Englishin upeita luontoaiheisia valokuvia ja tämän ohella myös Laozin kiinankielinen alkuperäisteksti kalligrafiataiteilija Gia-Fu Fengin tulkitsemana. Jane English (s. 1942), joka luontovalokuvauksen ohella on kunnostautunut mm. filosofina, ydinfyysikkona ja journalistina, tunnetaan myös Gia-Fu Fengin aviopuolisona. Yhdysvaltalaisen kalligrafiataiteilijan ja taolaisen askeetin Gia Fu-Fengin (1919–1985) taustasta mainittava vielä, että hänet tunnetaan myös ystävyydestään beat-sukupolven kirjailijoiden ja intellektuellien (mm. Alan Watts, Jack Kerouac, Abraham Maslow) kanssa, mikä antaa tälle teokselle aivan erityistä kontekstuaalista painoarvoa, joka ammentaa Yhdysvaltojen hippiliikkeen, vastakulttuurien ja sodanvastaisen rauhanaktivismin perinteistä. Näiden hienosyisten elämänkäsitysten, voimien ja vaikutteiden yhdistämisen lopputulos tässä upeassa kirjassa on hienostuneen taiteellinen ja erittäin vaikuttava, suosittelen kaikille.
Mawangdui-tulkinta
Yhdeksänneksi on Minna Maijalan Laozi-suomennos vuodelta 2001, joka perustuu sinologi Robert G. Henricksin (s. 1943) englanninkieliseen käännökseen Lao-Tzu: Tao Te Ching (1989). Professori Henricksin englanninkielinen Laozi-käännös on tehty klassisesta kiinankielisestä alkutekstistä Hunanin Mawangduista vuonna 1973 löydettyjen silkkikäsikirjoitusten perusteella. Täten Minna Maijalan suomennos on siis Pekka Ervastin suomennoksen tavoin nk. toisen käden käännös, jossa lähtökohtana on ollut länsimainen tulkinta. Minna Maijalan suomennoksen erityispiirteitä on Laozin teoksen kahden pääjakson 'Dao' ja 'De' käänteinen järjestys Laozin klassikon Wáng Bì-version rakenteeseen verraten, mikä perustuu siis erityisesti mainittuihin Hunanin Mawangduin silkkikäsikirjoituksiin – tätä ratkaisua heijastelee myös Minna Maijalan suomennoksen nimikin: Laozi: De Dao Jing. Laozi-suomennoksensa oheen Minna Maijala on suomentanut myös Robert G. Henricksin johdannon ja informatiivisen esseen: ”Laozin filosofia”.
Kalevalainen tulkinta
Kymmenes käännös sisältyy teokseen Kauko Kämäräinen: Laotsen laatua (2004), joka sisältää myös laajahkot johdattelevat esseet ”Laotsen maailma” ja ”Maailman menoa ja Laotsen laatua”; Nämä esseet hahmottelevat Laozin elämänfilosofian erityispiirteitä omassa historiallisessa kontekstissaan, mutta valottavat myös Daodejing-teoksen merkitystä nykyihmiselle vertailemalla sen sisältämiä ajatuksia sellaisten huomattavien länsimaisten intellektuellien kuten mm. August Comten, Karl Marxin, Georg Simmelin, Oswald Spenglerin, Arnold Toynbeen, Albert Schweitzerin, C. G. Jungin, Erich Frommin, Herbert Marcusen ja José Ortega y Gassetin kirjoitusten teemoihin; Kauko Kämäräinen (s. 1939) rinnastaa Laozin elämänfilosofian myös mm. Yrjö Kallisen, Kaarlo Sarkian, Lauri Viidan, Eeva-Liisa Mannerin, Markku Lahtelan, Georg Henrik von Wrightin ja Pentti Linkolan mietelmiin. Kauko Kämäräisen asiaproosasta kuultaa usein läpi hänen koulutustaustansa sosiologian alalta väitelleenä filosofian tohtorina, joka on sittemmin tullut tunnetuksi mm. Pentti Linkolaa, Jouko Turkkaa ja Vladimir Putinia käsittelevistä tietokirjoistaan. Esipuheen mukaan suomentaja ei taida klassisen kiinan kieltä, mutta hän on selvästi muodostanut suomennoksensa vertailemalla hyvin laajasti länsimaisia Laozi-tulkintoja (mm. suomi, ruotsi, saksa, englanti, ranska, espanja). Suomennoksen varsinainen erikoisuus on kuitenkin kalevalamittainen kieli. Kalevalamitan käyttäminen Laozin suomennoksessa saattaa ensialkuun tuntua lukijasta jokseenkin ällistyttävältä, mutta todellisuudessa Kauko Kämäräinen ei suinkaan ole ensimmäinen, joka on päätynyt tähän ratkaisuun kiinankielisten klassikoiden suomentamisessa; Esimerkiksi Toivo Koskikallio hyödynsi kalevalamittaa kungfutselaisuuden klassikkotekstiin perustuvan Shih King: Laulujen kirja(2001)-suomennoksensa kohdalla, jonka hänen veljenpoikansa, Oulun ja Helsingin yliopistoissa kemian professorinakin tunnettu Jouko Koskikallio (1927-2021) sittemmin editoi postuumiin julkaisuun.
Eksistentionalismia?
Yhdestoista käännös on TaoLinin suomennos Laotse: Tao Te Ching (2018), jonka julkaisija on Arktinen Banaani-kustantamo. Tämä suomennos on lajissaan ensimmäinen sikäli, että sen suomentaja on äidinkielenään kiinaa puhuva kaksikielinen henkilö. Suomentaja Tao Lin (s. 1967) on jo ennen tätä teosta julkaissut mm. suomeksi kirjoittamiaan runoja, novelleja ja romaaneja, joten hänen suomenkielentaitonsa on kaikin puolin moitteeton. Tämän suomennoksen erikoisuuksiin kuuluu se, että suomentaja korostaa zen-buddhalaisuudessa ja laajemminkin itämaisessa uskonnollisessa filosofiassa keskeistä valaistumisen aspektia(luvut 16, 27, 33, 36, 52, 55), jonka hän selvästi näkee olevan myös Daodejing-teoksen kirjoittajan olennainen elämänfilosofinen päämäärä. Tämän suomennoksen erityispiirteisiin kuluu myös se, että suomentaja on jättänyt monia taolaisuuden kiinankielisiä käsitteitä tekstiin suomentamatta ts. alkukielellä kiinaksi (tosin kylläkin translitteroituna pinyin-tarkejärjestelmän mukaisesti), josta esimerkkinä mainittakoon käsitteet Qi, Dao, De, Yin & Yang – tätä ratkaisua on pidettävä erittäin onnistuneena, sillä mainitut käsitteet ovat myös suomen kielessä niin vakiintuneita, että tekstin luettavuus ei näistä todellakaan kärsi tästä, vaan päinvastoin kyseinen ratkaisu vain lisää tämän suomennoksen jo muutoinkin huomattavaa informatiivista painoarvoa. TaoLinin (2018) suomennoksen erityislaatua voidaan luonnehtia myös vertailemalla sen ensimmäisen luvun käännösvarianttia Toivo Koskikallion(1950, 9) vastaavaan. TaoLin suomentaa: ”Olematon on ainainen, /sen mysteeriä voidaan havainnoida; /oleva on ainainen, /sen pieniä yksityiskohtia voidaan tarkkailla. /”, mutta Toivo Koskikallion ratkaisu on: ”Jonka sydän on tyhjä, ilman pyyteitä (欲無欲), hän voi katsahtaa Taon alkusalaisuuteen. /Jonka sydämessä on pyyteitä (常有欲), hän näkee vain Taosta syntyneen luomakunnan ulkoiset ääret. /” Lieneekö suomennoksien painotukset kuin kuvastin suomentajien elämänkatsomuksista, sillä tässä luvussa Toivo Koskikallion suosiman nk. eettisen tulkinnan mukaan Laozi oli selvästi filosofinen idealisti, mutta TaoLinin suosiman nk. ontologisen tulkinnan mukaan pikemminkin filosofinen materialisti? Eetillisen ja ontologisen tulkinnan ristiriitaan kiinnittää huomiota myös suomennos Pertti Nieminen & Kai Nieminen (2013a, 23, 114), joka huomioi molemmat tulkintaperinteet. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että ”Maasta Taoon ja Taosta maahan – Laotsen kirjan käännöstyöstäni”-jälkisanoissa TaoLin (2018) kertoo saaneensa omaan suomennokseensa vaikutteita filosofi ja kirjailija Torsti Lehtisen(1942-2023) pitämältä luovan kirjoittamisen kurssilta ja suomennoksensa takakansitekstin laatijaksi suomentaja mainitsee runoilija Risto Ahdin (s. 1943). Suomentajan myöhempi teos TaoLin: Laozi ja tekemättömyyden taito (2024) sen sijaan on tiivis, mutta myös hyvin valaiseva yleisesitys sekä filosofisen että uskonnollisen taolaisuuden varhaisesta kehityksestä ja klassikoista, mutta teoksessa sivutaan myös Laozin elämänfilosofian merkitystä nykyajassa: post-modernin aikakauden sotien, levottomuuksien ja luonnonkatastrofien keskellä.
New Age-tulkinta
Kahdestoista on Anita Simolan (nyk. Angelus) New Age-henkinen suomennos Laotse: Tao Taivaallinen tie (2013), jonka takakansiteksti kertoo syntyneen ”kanavoimalla”. Epilogissa Anita Simola itse kertoo suomennoksensa erikoisesta syntytavasta:
Iltapäivällä sunnuntaina 17. helmikuuta 2013 meridiaaneja opiskellessani aloin kuulla kiinankielistä puhetta korvassani. Samalla suomenkielinen teksti alkoi virrata paperille valtavalla paineella. Kanavoinnin alkuperää tiedustellessani Laotse vastasi olevansa lähettäjä. Hän toivoi, että vastaanottaisin tekstin avoimin mielin mitään muuttamatta tai lisäämättä, koska Tao Te Ching, niin kuin se tänä päivänä on suomeksi kirjoitettu, ei enää käännösten käännöksenä tavoittanut alkuperäistä viestiä Taosta – Taivaallisesta tiestä. Hän halusi puhdistaa tekstin sinne lisätyistä kappaleista ja asetella luvut takaisin alkuperäiseen järjestykseen. Luku 9 on tullut kanavoinnissa mukaan uudelleen, sillä se on aikojen saatossa kadonnut. Kanavointi valmistui 24. helmikuuta 2013.
Tämä suomennos sisältää ainoastaan 69 lukua – ja merkitsevää on myös, että myös lukujen järjestys selvästi poikkeaa kaikista muista suomennoksista. ”Viimeinen luku on 69, koska se on symbolina Yin ja Yang”. ”Tekstin rakenne on selkeä. Se on ilmoitettu luvussa 2. Tao on taivas (Yang) ja maa (Yin) oikeamielinen hallitsija. Luvut 1-15 kuvaavat Taivaallista tietä ja sen luomista. Luvut 16-48 kuvaavat miten Taivaallista tietä maan päällä viisaasti kuljetaan. Luvut 49-69 opastavat hallitsemaan viisaasti Taon mukaan. ” Anita Simolan Laozi-suomennoksen paradokseihin kuuluu myös, että hänen 13. lukunsa torjuu valaistumisen tavoittelun: ”Taivaallinen Tao ei etsi täyttymystä / ei valaistusta”, mutta 24. luvun mukaan: ” Itsensä ymmärtämiseen tarvitaan valaistuminen”.
Lopuksi
Laozin Daodejing-teoksen keskeisimpiä julkaistuja suomennoksia on toistaiseksi siis ainakin tusinan verran: Pekka Ervast (1925/2006), Toivo Koskikallio (1950), Pertti Nieminen (1956&1986), Annikki Arponen (1985), Minna Maijala (2001), Kauko Kämäräinen (2004), Pertti Nieminen & Kai Nieminen (2013a/2015), Kai Nieminen(2013b/2015), Toivo Koskikallio & Heikki Saure (2013/2021), Anita Simola(2013), TaoLin (2018/2022). Julkaistuja englanninnoksia sen sijaan on nyt jo yli kolme sataa, mutta julkaisemattomia yritelmiä lienee monin verroin enemmän, kertoo Livia Kohn (2014, 49). Julkaistujen englanninnoksien joukossa on muutamia hauskan eksentrisiäkin yrityksiä – kuten mm. Waldo Japussyn The Tao of Meow-käännös, joka on suunnattu englanninkielentaitoisille misuille!!
KIRJALLISUUS
-Alquiros, Hilmar (toim.) 2018. 老子 道德經. Lǎozĭ Dàodéjīng: Chinese-English-German-interlinear. The Mystical Way: Der Mystische Weg. https://www.tao-te-king.org/ (28.8. 2025).
-Ervast, Pekka 2006 (1925). Tao-Te-King. Teoksessa Lao-Tse: Tao-Te-King. Suomentanut Pekka Ervast. Biokustannus Oy, 7-13.
-Henricks, Robert G. 2001. Johdanto. Teoksessa Laozi: De Dao Jing – perustuu professori Robert G. Henricksin englanninnokseen Mawangduista löydetyistä teksteistä. Suomentanut Minna Maijala. Art House, 7-23.
-Huang, Paulos 1996. 老子 Lao Zi: The Book and the Man. Helsinki: Studia Orientalia. Vol. 79.
-Kohn, Livia 2014. Johdatus taolaisuuteen (Alkuteos: Introducing Daoism, 2009). Suomentanut Teemu Suuntamaa. Basam Books Oy.
-Koskikallio, Toivo 1950a. Lao-Tsen elämästä. Teoksessa Lao-Tse: Salaisuuksien tie – Tao-Te-King. Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö, 6-8.
-Koskikallio, Toivo 1950b. Lao-Tsen oppi. Teoksessa Lao-Tse: Salaisuuksien tie – Tao-Te-King. Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö, 93-96.
-Kämäräinen, Kauko 2004. Laotsen laatua. Kääntöpuoli.
-Lao-Tse 2006 (1925). Tao-Te-King (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Pekka Ervast. Biokustannus Oy.
-Lao-Tse 1950. Salaisuuksien tie – Tao-Te-King (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Toivo Koskikallio. Werner Söderström Osakeyhtiö.
-Laotse 1985. Dao De Jing – Salaisuuksien tie: Laotsen elämänviisautta (Alkuteos: 道德經). Toimittaneet Gia-Fu Feng & Jane English. Kiinan kielestä suomentanut ja selityksin varustanut Annikki Arponen. Werner Söderström Osakeyhtiö.
-Laotse 1987 (1986). Tao Te Ching (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Pertti Nieminen. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.
-Laotse 2013a. Tao Te Ching – kirja Taon toteutumisesta (Alkuteos: 道德經). Suomentaneet Pertti Nieminen ja Kai Nieminen. Basam Books Oy.
-Laotse 2013b. Salaisuuksien tie (Alkuteos: 道德經). Suomentanut Toivo Koskikallio. Toimittanut Heikki Saure. Kustannusosakeyhtiö Sammakko.
-Laotse 2013c. Tao Taivaallinen tie (Alkuteos: 道德經). Kanavoinut Anita Simola. Aurinko-Maa.
-Laotse 2018. Tao Te Ching (Alkuteos: 道德經). Suomentanut TaoLin. Arktinen Banaani.
-Lao Tzu 1963. Tao Te Ching (Alkuteos: 道德經). Translated with an introduction by D. C. Lau. London: Penguin Books.
-Lao Tzu 1997 (1934). Tao te ching (Alkuteos: 道德經). Translated with Notes by Arthur Waley. With an Introduction by Robert Wilkinson. Hertfordshire: Wordsworth Editions Ltd.
-Laozi 2001. De Dao Jing – perustuu Mawangduin teksteihin (Alkuteos: 道德經). Toimittanut Robert G. Henricks. Suomentanut Minna Maijala. Art House.
-MDBG: Chinese Dictionary.
https://www.mdbg.net/chinese/dictionary (28.8. 2025).
-Nieminen, Kai 2013b. Guodianin ja Mawangduin haudoista löydettyjen tekstien suomennosten saatteeksi. Teoksessa Laotse: Tao Te Ching – kirja Taon toteutumisesta. Suomentaneet Pertti Nieminen ja Kai Nieminen. Basam Books Oy, 145-151-.
-Nieminen, Pertti 2013a. Tao ja sen voima – johdanto Tao te chingiin. Teoksessa Laotse: Tao Te Ching – kirja Taon
toteutumisesta. Suomentaneet Pertti Nieminen ja Kai Nieminen. Basam Books Oy, 9-17.
-Nieminen, Pertti 1987 (1986). Tao te chingin saatteeksi. Teoksessa Laotse: Tao Te Ching. Suomentanut Pertti Nieminen. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki, 90-94.
-Nikkilä, Kaisa 2000. Kristillinen usko ja Kiinan salattu viisaus – Toivo Koskikallion teologia ja sen kiinalainen konteksti. Yliopistopaino: Helsinki.
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/d9eb75ce-069b-4046-80a8-69c6d671e0ac/content (3.11. 2025).
-Saarti, Jarmo 2013. Kiinalaisen kaunokirjallisuuden suomennokset 1900-luvulla : kääntämisen ja vastaanoton kulttuurinen konteksti. Tohtorinväitöskirja. JYVÄSKYLÄ STUDIES IN HUMANITIES 214. UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ.
https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_42388 (14.4. 2025).
-TaoLin 2018. Maasta Taoon ja Taosta maahan – Laotsen kirjan käännöstyöstäni. Teoksessa Laotse: Tao Te Ching. Suomentanut TaoLin. Arktinen Banaani, 97-110.
-TaoLin 2025 (2024). Laozi ja tekemättömyyden taito. Aviador Kustannus.
