kaksi muurahaista kahta
kortta kuljettaa
auringosta neidon hipiä
rusketuksen saa
puron solina on kaunis
ääni korvalle
metsän rajas jäniksen näät
pakoon loikkii se
karja laiduntaa ja nauttii
märehtimään käy
taivas sininen on yllä
pilviä ei näy
sirkka viulullansa soittaa
kaikki lumoaa
kukat koreilevat kilpaa
mikä kruunun saa
tuulenvire eteläinen
henkii lempeimmin
mielissään on pojankloppi
pikkutyttökin
käen kukunta on vihje
onnen vuosien
laskee nuoret laskee vanhat
monta toivoen
mansikat ja mustikatkin
kypsyy joutuisaan
kohta halukkaat jo pääsee
niitä noukkimaan
kilpalaulun pikkulinnut
usein aloittaa
varis näyttää närhen munat
raakkuu kovempaa
mehiläiset mettä etsii
kovin ahertaa
niiden säheltäessä kukat
pölytyksen saa
kuuset kuuntelee ja hongat
hiljaa humisee
oravat siel oksistossa
leikkii kirmailee
kevyt on tää kesäruno
ilmaan kohoaa
tämän ketkä näkevät he
hyvän mielen saa
lukijalle kiitos jotta
jaksoit lukea
kirjoittajaa tarttis ehkä
palautteen muodossa tukea
