Muistan vielä valkeen rannan,
jolla yksin taivalsin,
surut ajan virtaan annan
siellä, missä vaelsin.
Muistan, kuinka aallot velloi
meren ikiaikaisen,
kuinka sävel niistä soi
tuoden kaipuun ainaisen.
Muistan, kuinka lintu lauloi
oksall' ruusupuun,
siellä, missä metsä kasvoi
suuri alla taivaan kuun.
Muistan, kuinka käki kukkui
aina kevään koitteessa,
jolloin talven valta hukkui
kauas sirkan soitteessa.
Muistan aina sinitaivaan,
jolloin niityt vihannoi
noustessani valkolaivaan,
jok' viedä elämästä voi.
Jätän tänne rakkaat muistot
taakse aikoin menneiden,
hyvästelen tutut puistot,
joissa ennen vaelsin.
