Astuin yksin meren rantaan,
näin aaltojen kallioon kuohuvan.
Paljain jaloin märkään santaan.
Kuulin aaltojen aavalla pauhaavan.
Lokit kirkuvat, on kaunis sää,
aallot rantaviivaa huuhtovat.
Rakastan rauhaisaa elämää;
tuulet viestejä mereltä tuovat.
Pirstaleiksi aalto hajoaa
kuin aivan lasi konsanaan;
ne helminä ilmaan katoaa
siniseen, suolalta tuoksuvaan.
On meri toinenkin vastassa veen,
taivaan meri sininen.
Sen mielikuvituksessain teen,
sinne kaupungin kaukaisen.
Kaksi merta täällä on vastakkain,
siniset ovat niiden selät;
taivaan, maan meret rinnakkain,
joissa ovat asutut kylät.
Tuuli saa viestejä tuoda,
mulle rauhaa suoda
ja minä yksinäni saan
pilvilinnoja tulevaisuuden luoda.
