Myrsky surun pauhaa
seiniin kivisiin,
toivon mielen rauhaa
kaikkein sydämiin
ja säätä hyvää, lauhaa
kuolleiden satamiin.
Yksin taakkaa kannan,
tuskan on se tie,
toivon muille annan,
jos turmioon se vie.
Sain surun kaulapannan;
viel' toivoo jossain lie?
Näen kaukaa laivan
puhtaan valkoisen
kyntävän kohti aivan
purjeet hohtaen.
Muistot esiin kaivan
ja hiljaa huokaisen.
Hyvästi jo jää,
maa tuskan kivinen,
on viimein lauha sää,
soi laulu taivainen.
Siit' täyttyy sielu, pää;
jo näen Kirkkauden.
Sydän rauhan saa,
käy ruumis lepohon
kuoleman verhon taa
hautakehtohon.
Valo Taivaan loistaa;
jo nousen elohon!
Ilon, riemun sain
Taivaassa kokea,
valkeat vaatteet ain
päällä kulkea.
Ja Entisestä maasta
on muiston varjo vain.
