Piirtelen ympyröitä viinilasiini
tämä ei ole hienostunutta iittalaa, niin kuin en minäkään
valkkari kuplii kielelläni ja sommittelee hassuja ajatuksia aivoihini
Minun tekee mieli hihittää
Nostan katseeni ja näen silmäsi
katsot minuun hetken verran
kiharasi kehystävät kasvosi, tekevät sinusta mieleenpainuvan
minä hymyilen
taustalla kuuluvat sanat
ne soljuvat peräkkäin, rimmaavat, täydentävät
kertovat tarinan
ja koko huone on hiljaa
niin kuin minäkin
tunnen sen ilman, voin melkein haistaa ihmisten keskittymisen
viinipullon reunaan valuu steariinia
kaavin sitä pois
teen palasista sydämen
pienennän sitä, suurennan sitä
se sykkii sormieni päissä
niin kuin sinä viime yönä
otit minut syleilyysi
painoit lakanoita vasten
tyynyyn jossa lukee "olet ihana"
ja niin, niin sinä olet
ihana, ihana, ihana
minä olen niin kesken
vailla ääriviivoja vailla sanoja
miten voisi kuvailla sitä
kun on hukassa omien viivojensa sisällä
enkä löydä enää katua näiltä teiltä
olen vain
ja soljun hiljalleen
unista uniin
sinun luoksesi
