(14-vuotiaana kirjotettu runo)
On kukkulalla korkealla valkea talo,
jonka ikkunoissa välkkyvi tähtien valo.
Siellä ovat onnelliset muistot,
keväiset metsät ja vihreät puistot.
Kasvaa talon pihalla valkeat puut,
joiden juurella laulavat lasten suut.
Lasten silmät tuikkii kuin tähdet,
heidät kun laulamassa näet.
Näet ikkunasta merellä kyntävän laivan,
sen purjeiden tuulessa lepattavan aivan,
auringon taivaan sinessä sädehtivän
ja laivan perille satamiin ehtivän.
Kuin lumi kimaltaa talon seinät,
kultaisina pelloilla vilja ja heinät
ja lasten silmät sinisinä
kuin taivas tummina öinä.
Onni, ilo asuu Valkeassa talossa,
joka yöllä välkkyy tähtien valossa,
kun tulen viimeinen hiillos hiipuu takassa
illan päättyessä Kultaisessa salissa.
