Ilomielin
kaunokielin
kerron sulle sen,
kuinka silloin,
kerran illoin
kevättä muistelen.
Maaliskuussa
joka luussa
jo kevään aavistin.
Kesken päivän
lämmön häivän
tunsin ihollain.
Talvi taittui,
aika vaihtui:
halla kevääseen.
Pois se hukkui,
käki kukkui
aamuun kuulaaseen.
Suli lumet,
jäistä lammet
viimein vapautui.
Lintuset,
nuo matkalaiset
etelästä saapui.
Leskenlehti
ensin ehti
käydä kukkimaan.
Perhoset,
nuo päivän lapset
pääsi koteloistaan.
Joka kukka,
nurmen nukka
loistoon puhkesi.
Silmut puitten
viherjöivien
lehdiks' aukesi.
Lämmin valo,
elon palo
aurinko kevään on.
Ei tumma salo
tai musta talo
ollut valoton.
Lapset riensi
niityn luoksi
kukkia poimimaan.
Virran vuoksi
ohi juoksi
viherjöivän maan.
Rantaan kuljin,
silmät suljin,
luontoa kuuntelin.
Puhalluksin
tuulen tunsin,
sille laulelin.
Luona ojan
minä pojan
mukavan tapasin.
Sydämessäin
heti tiesin,
että rakastuin.
Hänen kanssaan
nytkin valssaan
tuota muistellen.
Kevätvalssin
minä tanssin
kevätmuistollen'.
