(Tässä olis erilainen runo menneestä juhannuksesta. Sen takia runo onkin kirjoitettu imperfektissä.)
Oli ilta ja juhannus,
kokot rannoilla paloivat.
Liekit, loimujen punerrus
yllemm' lämpöä valoivat.
Ilmassa tuoksua savujen
tulista monista leijui.
Kirpeä henkäys havujen
kesänenässäni tuntui.
Järvenselälle tähyilin:
vedet tyynet, tummat näin.
Auringonlasku sätein viimeisin
tulihehkun loi rantaan päin.
Taivas ol' kuulas, kirkas,
sinisyydessään seesteinen,
vesi järven makea, raikas,
sitä juodessa puhtoinen.
Seurassa ystävieni
voin unohtaa arjen työn.
Vain kanssa kumppanieni
tahdon viettää juhannusyön.
Sydän täynnä ol' juhannusrauhaa.
Tuuli oksissa hiljainen
lupasi hellettä lauhaa
kesäyöhön kuiskaillen.
