On kuusimetsän suolla
yllä sammalten,
hetteiköllä tuolla
tienoo niin hiljainen.
Suon silmäkkeiden veet
seisovat sameat,
rämeikköön nukkuneet
niin tummat, varjoisat.
Suopursut apeasti
nyökyttää päitään vain,
kun tuuli varovasti
niit' tuudittelee ain'.
Hehkuu hämyyn hillat,
syyskulta-aarteet nuo.
Huojuvat tupasvillat,
kalpeat neidot suon.
Korppi yksinäinen
raakkuu oksaltaan.
Jo nousee usva jäinen,
kun ilta peittää maan.
Jossain kurjet laulaa
takaa sumun, suon,
syysyön halla saa
aukean yli tuon.
