Mieleni viritti kaihoisat huilunsa
sysimusta korppi korkealla laella kaartoi
Mustalinnun laulu raakkuen taivaalla soi
laulussaan minulle niin mieluisa sointi
Kosteat seitit kimaltelivat mustikanvarvuilla
aurinkoisen kalvaan kauniissa kajossa
Lohkareen alla tuolla kelopuun luona
punainen loimutus luolani suulla
Kojoottilauma kallion laella vaani
painui sieluuni siitä ikuinen kuva
Kuin kultaa olis kojootin katseessa
Niin hellä oli peto lapsillensa
Harmaa vanhus laumastaan eksynyt lie
pesänsä luolaani pennuilleen tehnyt
sen syvyyksissä ulvoivat pikkupedot
aavemaista ulinaansa pitivät pitkin yötä
Pehmeä leikkisä kisailu sananjaloissa
leppeä ilma kuin olisi untuvaa
Kapinen otus korviaan kapsutti
pentuset hamuilivat äitinsä kylkeä
Kului aikani metsässä kadotakseen niin
taivaanrannan taa sen uumeniin
joen synkkiin uomiin sen virtoihin maanalaisiin
jäljelle jäädäkseen eilisiin muistoihin.
Kuljin polkuani unelmoiden taivaasta
korppi vain hyvästiksi raakkui
Miksi oi miksi Jumalani ei tullutkaan
taivaankansi ei minulle auennut ei
Tuli korppeja ja kojootteja.
