Tuulenvireellä on Isänsä silmät
katse viitta elämän kolhuista takaisin juoksuun
kaikki muut aamut pitävät itsestään huolta
tämä huolii siitä että hänestä pidetään
näytelmällä on kuukautiset
jumittunut kurimukseen jossa
Itsetietoisuus huokailee kuin valittavat orkesteritorvet
palo alkaa keväästä, päättyy kevääseen
se syntyi keväällä
kutee keväästä
kuin juna ajelee, suojanaan panssaria ja pommeja
hymyilevää verta kasvoillansa
kaivattua totuuden lientä
taikakattilassaan.
