Kirkonmäellä
ihmiset kulkevat
mustissaan
kiireesti eteenpäin
koittavat hosua
jatkamaan elämäänsä
astorin mielessä
arkisia mietteitä
tämän toimituksen jälkeen
siunattu vapaapäivä
Työ sujuu rutiinilla
ilman suurempia mietteitä
asiakkaita tulee
siunattavaksi
pyhään maahan
heidät lasketaan rattaille
kuin liukuhihnalle
aina niitä tulee lisää
nuoria ja vanhoja
tasaisena jonona
kuka kuolee onnettomuudessa
jotkut nääntyvät tautiin
joku ei jaksa
muuten vaan
Nyt on tämän vuoro
Omaisten kliseiset
puheet jäävät autoihin
ja toisen takin taskuun
Unohtaneet ovat jo hänet
Lapset seisovat reunalla
kädet taskussa
pää nöyrästi painuneena
Kahvi on mustaa
pullassa makeita rusinoita
mutta tunnelma
kuin hautajaisissa
kankea ja kiusaantunut
velvollisuudentunto on
pirun ruma aate
jääköhän kukaan noista
häntä kaipaamaan
Minä olen siis teille kuollut
mutta olen vieläkin täällä
sieluni on oleva täällä ikuisesti
en ole näkyvä enää
mutta tänne jään
kirkon kellotapuliin
pesääni lämpöiseen
muiden naakkojen lailla
kun pastori heittää hiekkaa
mäeltä kuuluu iloinen
naakkojen nauru.
