Kun minä katson Sinun kättesi töitä
Tunnen ihmetystä
Kaikkeuden laeista
Ja elämän ohjelmointikielestä
Mutta
Turhautuneet väkijoukot
Haluavat taas junat
Törmäyskurssille
Toiset ottavat
Ne seitsemän päivää
Aivan liian vakavasti
Eivätkä näe mitään rivien välissä
Ja ne toiset
Elämäntehtävä
Kai tarpeeton
Ja putkinäköinen nihilismi
Taas on iktys-kala
Ja vesinokkaeläin
Ajettu samaan altaaseen
Sen ympärillä väkijoukko huutaa:
”Tappelu! Tappelu!”
En voi käsittää
Pistän kädet korvilleni
Ja vetäydyn omaan nurkkaani
Surkuttelemaan
Tätä hölmöilyä
