Aika koittaa jolloin minä ei olekaan enää julkista
sen ympärille luodaan miinakenttä puolustamaan tuota olemassaolon suunnatonta toteemia
vartijat, koirat, varakkaat, haaksirikkoutuneet talonpojat
tuon kentän täytäntöönpanijat
salmonellaa silmissä ja takaovi säpissä
Maapallo hirttää varjonsa
kuristuen itse samaa reittiä
samaa käytävää jolla minuutta kannettiin mullan alle
Tunne päivä
tunne aurinko
sen salatut säteet
askeleet ja piruilevat harhat joita se luo
kuten pahe ja pimeys — heidän henkensä ei ole kenenkään taakka
päinvastoin, apina nauttii selän kyhmyistä ja
kantajansa rauhattomista silmistä.
