Vahva Hot

Runossa on hyvä, selkeän yksinkertainen rakenne. Sitä on helppo lukea, mutta sinä on myös sisään rakennettuna sanoma tai ehkä pikemminkin kertomus, joka näyttäytyy alun ja lopun ristiriitaisuudessa:

"Itsenäinen vapaa sielu, jonka ei tarvitse edes yrittää olla vahva."

Tämä ottaa lukijan ajatuskulun kiinni ja pakottaa pohtimaan mitä runo oikastaan haluaa sanoa?

Luulen löytäneeni vastauksen, mutta en suinkaan sitä kerro. Jotenkin tässä runossa on tunne, että tuo vastaus on niin monitahoinen, että se nousee jokaiselle lukijalle henkilökohtaiseksi ja jopa yksilöllisesti erilaiseksi.

Ehkä asia on niin, tai ehkä ei sittenkään. Onko kirjottaja tietoisessti lähtenyt runoaan laatimaan tällä tavoin puhuttelevaksi? Luultavasti ei, mutta runot tahtovat muodostaa itselleen oman roolinsa lukijan kokemusmaailmassa ja siellä ne saavuttavat lopullisen kasvunsa.

Kiitos runoistasi.