Hän kulkee yksin hangessa
Paljain varpain ja paljain päin
Pikku pirulaiset kiertelevät häntä
Pilkkaavat ja nauravat
Tanssivat piirissä hänen ympärillään
Tönivät hänet kumoon
Naamalleen lumeen
Kiipeävät puiden oksille
Ja ravistavat lunta hänen niskaansa
Marmorikasvoinen ylipapisto
Suuret neuvonantajat
Valkeiden naamioiden takana
Näkevät hänet huonosti
Vääristävän sumun lävitse
Eivätkä huomaa
Miten usein hän kaatuu
Hän joutuu itse menemään
Erään heistä luokse
Ja huutamaan
"Näetkö minua!?"
Hahmo riisuu naamion kasvoiltaan
Hymyilee ja laskee lämpimän viitan
Palelevan poloisen harteille
Vielä kerran koittaa kesä
Ja silloin
Pikku pirulaiset
Haastetaan luomaan
Lämpimiä ja viisaita sanoja
Jos he eivät siihen pysty
He joutuvat itse vuorostaan häpeään
