Sudenkorento lepää lammen yläpuolella
Valkoinen usva leviää hitaasti ja pian se peittää sudenkorennon vaippansa alle.
Metsä huokaa aivan kuin aavemainen henki,
joka näkee, kuulee ja tarkkailee jatkuvasti.
Henki tietää vastauksen kaikkiin kysymyksiin.
Myös lammen neito on aavemainen ilmestys.
Vesipisaroita valuu alas hänen pitkistä ruskeista hiuksistaan
Aivan kuin helmiä tippuisi alas maahan.
Pisarat kastelevat maan,
Jossa alkaa itää ruohoa.
Niistä kostuvat myös kivet,
Joiden päälle ilmestyy kastematoja.
Viettelevä impi hän on ja paljon ikäistään nuoremman näköinen noita.
Lammen neitoa ei kukaan uskalla kosia,
Väinämöistä lukuun ottamatta.
Sen neito jo tietääkin hyvin
Hän noituu lammen käden käänteessä ja
jää odottamaan saaliinsa ilmaantumista.
