Mun sielu on jätettä ydinsäteilevää
Ympärilleen se samankaltaisia kerää
Paikallaan pysyy eikä pakottamal herää
Mut ilosena itsekseen syvyyksissä elää
Ei kysele tai pakota ketään jäämään
Se oot sinä joka on tiellä sun päämäärän
Halkeileva patsas, sateessa ruostunut naula
Jos ei mitään tee on käyttöarvon taso pian nolla
Revi alas kukkaverhot
Huomaa harmaa horisontti
Jonka risuaidat kauhistuttaa
Elämän tatamilla voi ottaa turpaan
Turvallisesti turhan kauneuden poistaa
Ja antaa sattuman valojen loistaa
Mut revi ne kukkaverhot alas
Millasissa maailmoissa me ollaan kiinni
Millasta on sun tyhjiössä kaataa lasiin viinii
Tuu käymään mun kitkerässä yksiössä
Yksinäisten ajatusten päätepysäkillä
Tän ihmissuhteen versolle aika on vettä
Siks kaikki kuihtuu mun käsissä
Kun pyrähtelee ihmisestä toiseen
Jää tyhjä mysteeri jokasesta käteen
Revi alas kukkaverhot
Huomaa harmaa horisontti
Jonka risuaidat kauhistuttaa
Elämän tatamilla voi ottaa turpaan
Turvallisesti turhan kauneuden poistaa
Ja antaa sattuman valojen loistaa
Mut revi ne kukkaverhot alas
En ripusta kuvia muusista seinille
Pidän ne mielessä jos hätä iskee
Revi alas kukkaverhot
Huomaa harmaa horisontti
Jonka risuaidat kauhistuttaa
Elämän tatamilla voi ottaa turpaan
Turvallisesti turhan kauneuden poistaa
Ja antaa sattuman valojen loistaa
Mut revi ne kukkaverhot alas
