rispaantunut auringon valo vuotaa verta universaalien televisioasemien lävitse, niin, ettei kellekään jää sijaa olla jouten jumalan kämmenellä
kuin puuro ovat silmäni sakkaa
armeijani on riisuttu aseista mutta sotilaita on silti määrällisesti enemmän
kuin luola minä olen autio
saari jossa pienet evankeliumit
väittelevät tyhjiä varjoja vastaan
istun tuoliin, painan pääni syvälle käsikirjoitukseen
eikä yksikään repliikki ole kirjoittamani
ja vaikka olisikin
vakuutan
en uskoisi olevani olemassa
tässä tilassa määrätietoisuus
luo silmänsä ylös taivaisiin
avun kirotussa toivossa ei ole
hyvä elää
eikä välttämättä
missään.
