sisälläni pohjaton kuilu
valmiina imemään
kaiken sen valon ja lämmön
jonka voit jakaa
ei tuo syvyys tunne lämmöstäsi
kuin häviävän humahduksen
katoavan kaiun äänesi
pehmeydestä
pystytkö sinä täyttämään
lävitseni kiitävän tyhjyyden
et, enkä tahdokaan niin
ehkä murrun silmiesi
sinisestä seesteisyydestä
ehkä antaudun sinun
uskosi voimasta
ehkä uskallan kietoutua
kaiken antamasi ympärille
niin suurella rohkeudella
että löydän kuiluni pohjalta
vielä omankin ihoni lämmön
