Hetken mestareita
Olemme
Sekunnin sankareita
Silmänräpäyksen jota yritämme venyttää
Oman voimamme
Huumassa kuljemme
Sen pienen hetken
Joka on
Niin olemattoman pieni
Emmekä siksi
Halua katsoa
Sen ulkopuolelle josta huomaamme
Kaikkeuden laajudeen ajassa ja avaruudessa
Kuinka pieni onkaan ihminen
Ja silti
Miksi olisimme velkaa galaksien liikkeille oman merkityksellisyytemme
Ettäkö Luojan kaltaista olentoa ei kiinnostaisi elämämme
Mutta onhan
Veistos kaunis riippumatta siitä
Onko se sormenpään kokoinen
Vai talon korkuinen
