Unen kahleet kolisevat
Ja asfaltti murtuu alta
Jää pettää
Vajoan syvyyteen
Huudan
Varjot ulos keuhkoistani
Vain hengittääkseni uusia sisään
Yksin yössä
Vainoajat tanssivat ympärilläni
Olen joutunut
Pysäyttämään sokean kilpajuoksuni
Ja kohtaamaan haavoittuneet sielun kappaleet
Jotka ovat kuin teräviä lasinpaloja
Kieppuvat tuulessa kuin kuolleet lehdet
Luoja pysäytä aika
Jotta saan kävellä ulos pyörremyrskyn keskeltä
Murskaantumatta sinkoilevaan roskaan
