Olen se surusilmäinen tyttö,
rutistan pehmolelua yöpaidassani
Jo valmiiksi rikkinäiselle pohjalle minut on luotu,
ei mietitty sen enempää
Heikot oli avaimet elämään,
kun ei vanhemmilla jaksamista ollut sen enempää
Ei lupaa itkeä,
pidätin hengitystä
Mieleni pelokas jo varhain,
ei aikuista joka huomaisi
Yksin täytyi pärjätä,
kyyneleet kuivata
Tärkeää oli kasvaa kiltiksi tytöksi,
ethän vain ole kenenkään haitaksi
Tulla aikuiseksi ja ahkeraksi,
mutta muista et väsyä saa!
Mietin millon olen riittävä?
Nuori minä sanoi
teen mitä vaan
Monesti omat tarpeeni unohdin,
itseni kadotin.
Nyt on aika rakentaa se uudestaan.
