Aistitko kaupungin sykkeen
Tunnetko sen tuoman väristyksen
Kulkevan läpi pienten, hentojen ruumiimme
Hullun lailla tanssimme elämään
Ja mielenvikaisen elämämme
Elämme tietäen sen olevan viimeinen
Viimeiset päivät viimeisten lasten
Sanat pilaa rakkauden
ei kukaan elä vain nähdäkseen onnen
Se pitää kokea että ymmärrät sen
Pelko ei ole niin kaukana rohkeudesta
Ettet voisi ottaa haastetta vastaan
Ja nauraa päin menneisyyden kasvoja
Vaikka vähän tuntuisi haikealta
Elämää parempaa huumetta ei olekaan
Kun haistan uuden huomisen
Alkavan jännityksen tunnen nousevan
En malttaisi odottaa
Yön hetkessä pysytään, hämärässä väijytään
Kokoonnumme katsomaan kuinka maailma hengittää
Itse aiheuttaa tuhonsa, omasta liastaan riippuvaiseksi jää
Se saa meidät ymmärtämään elämää
Väistämme vaarat ja kuljemme varoen
Villisti huudamme yössä pimeyteen
Juoksemme läpi kaupungin kujien
Joku taas on tänne eksynyt, maailmasta isojen ihmisten
Sen katse on uusi ja outo, täynnä jotakin myrskyä edeltävää, tunnen sen!
Otamme hänet vastaan riemuiten
Kutsumme mukaan ja houkuttelemme hänet hiipimään varjoihin mukaamme
Jokin vaatien kutsuu minua nimeltä
Onko se Äiti, pitääkö jo herätä?
Silmät aukaisen, haistan kaupungin löyhkän ja hymyilen
Silmäsi kiiluvat, naurahdat minun menneisyyden unille
Uusi aamu kun koittaa
Me heräämme rappukäytävistä, kaduilta, viemäriojista
Keräännymme yhteen, jatkamme matkaa
Etsimme seuraavaa yöpymispaikkaa
Saat minut hyppäämään ilmaan, kiljumaan
Maailman on meidän, sano se uudestaan
me olemme vapaat
Oletko tarpeeksi rohkeamielinen sellaiseen
Että voisit elää keskellä rottien
Saastaisessa viemärissä peläten
Vain selviytyjä löytää totuuden keskeltä kaiken sen
Vapaus on sana jonka kuiskaamme kun yöllä kohdataan
Asumme koloissa ja onkaloissa, kaupungin saastassa
Odotamme päivää jolloin aurinko paistaa myös risukasaan
Tule kanssamme vapauteen
Me olemme viimeiset eloonjääneet
Tulet näkemään paratiisin toisenlaisen
Tule katsomaan lapsia kaupungin pimeyden
- tämäkin on 10vuotta vanha, 14 vuotiaan ajatuksia elämästä..
