Arvostelut käyttäjältä Arska

Ajatuksia ja mielikuvia nostattavaa sanomaa sisältävä runo, jossa jälleen kirjoittajalle tyypillisesti on sisälle rakennettu myös syvällinen sanoma.

Tuon näkemyksen voi toki käätää myös päälaelleen ja sillä perusteella nähdä nykymenon olevan kuitenkin loppupeleissä luomakunnan mahdollisuuksien alkusoitto.

Siinä vaiheessa, kun ihminen on tuhonnut oman elinympäristönsä ja siksi katoaa maapallolta, on aika uuden evoluutiokierron. Luonnolla on aikaa toipua ja kehittyä uuteen kukoistukseen, ja ehkä sitten ei enää nouse kädellisten joukosta apinalajia, joka luulee olevansa luomakunnan herra ja pystyvänsä hallitsemaan elinympäristöään.

Ihan taas possuelmerinä tykkäsin.

Aivan loistavaa sanaleikkiä ja sisällä sitä tuttua filosofista viisautta, jollen sano jo neroutta, joka sykkii sisäisen huumorin käytössä.
Ei todellakaan lauta pelkällä vasaralla pysy. Tarvitaan siihen niitä naulojakin. On taas niin nautittavaa vertaauskuvallisuutta.

On tämä taas niin erinomaisen mukavaa. En aivan heltynyt viiteen tähteen, sillä olen kiristänyt käyttämääni skaalaa.

Huumorilla höystetty maalaiskomedia, jota on hauska lukea. Tarina etenee mukavasti kuvaillen ja se luo ympärilleen vahvan tunnun siitä, että nyt liikutaan todellisuuden tuntumassa.

Jää vahva tuntuma siitä, että tarinan henkilöillä on olemassa vastikkeet todellisuudessa ja jos näin on, niin sehän on mahtava juttu.

Jokaisessa kylässähän on oma kylähullunsa, ja Einari kyllä sellaisen vaatimukset riittävässä mitassa täyttää.

Mukavaa huumorilla täytettyä letkeyttä löytyy läpi kertomuksen ja hauska on näitä Veskun juttuja lueskella. Lisää tässä odotellaan ja yritän heittää omat kommenttini näille tarinoille.

Kirjoittajalle Kiitos.

Herkkää symboliikkaa ja elävää verbaliikkaa.

Tämä toimii.

Jotenkin tykkäsin tästä.

Minulle runo avautuu huumorille pohjautuvana ja silti syvälliseen ajatteluun luotaavaana, jopa jollakin tavoin profetiaalisena kokonaisuutena.

Nostattaa kuvia mielikuvasta, joka on hiuskarvan päässä oivalluksesta, mutta jää silti osittain mysteerisesti avoimeksi.

Runossa on persoonallisen kiehtova ilmaisutapa ja se luo lukunautinnon, joka on tavallaan ristiriidassa tulkinnan ja oivalluksen kesken. Jokin siinä vain on se omintakeinen arvoituksellisuus, joka saa kiinnostuksen vangittua.

Nautittavaa.

Siinä sitä jälleen jämerää erimielisyyttä.

Tiesitkö Erkki muuten tuosta Teho-etuliitteestä sen, että kyseessä on aito kotimainen keksintö. Tämä muistui mieleen maininnastasi joka liittyy leivänsyömiseen. Nälkävuosina ja pula-aikana kehitettiin Suomessa Teholeivänsyöntimenetelmä, jolla hillittiin nälkäkuolemia. Sillon näet kuivattiin reikäleivät pirtinorsilla niin kuiviksi ja koviksi, että niitä sai tehojärsiä ikenet verellä viikkokaupalla kannikkaa kohti. Leipä säästyi tehokkaasti, eikä kai kukaan syödessään nälkään kuole.

Sittä noista maailman nykykauheuksista olen minä ajatellu seuraavaa. Meitä suomalaisia on maapalln väestöstä tuskin prosentin osaakaan, mutta eturintamassa pitäisi olla torjumassa ilmastomuutoksia ja muita kauheuksia. Ihmettelenpä vaan, minkä hiivatin takia ei meitä patisteta eturintamaan siinä kokonaisvaltaisessa ongelmassa, joka on näitten kaikkien globaaliongelmien ydin ja perusjuuri, eilkkä ylikansoittuminen.

Eipä vaan herrat meillä ole kehottamassa selibaattiin ongelman hoitamiseksi. Kai sillä iso merkitys olisi, jos Paavo ja Jussi laittaisivat pilit pussiin ja seisoisivat eturintamassa ongelman hoitamiseksi.

Kyllä maailmalla katsottaisiin että, siellä sitä Suomipoika näyttää taas mallia ja talvisodan henkeä ja kohta olisi, tai no viidessäkymmenessä vuodessa olisi estetty niin ilmastonmuutos, kuin ympäristöongelmat, otsonikadosta puhumattakaan.

Se on Jämti näin.

Runo on taideteos, joka kertoo enemmän kuin sen sanat oieastaan sallisivat. Runo on tiivis kertomus, jolla varsinaisen kirjoitusasun luoma tarina muutetaan tunnelmaksi.

Niin täsäkin tapauksessa. Kertomus napista tai kahdesta, luo tunnelmallisen kuvauksen myös niistä henkilöistä, jotka tuohon nappiin liittyvät. Henkilöistä ja kahdenvälisistä tunteista.

Ensilukemalta silmiin pisti tuo hieman epäpuhtaasti taittuva riimi, mutta kuvitellessani tekstin mielessäni tuohon musikaaliseen rytmiin taipuvaksi rallatukseksi, riimin hienoinen karkeus silottui ja sai runon toimimaan kevyen kesäisenä säkenä.

Upea suoritus.

Täysi tähtisikermä tästä kappaleesta.

Toki olin löytävinäni tästäkin noita yhdyssanavirheitä. Eiväthän nuo asiat kovin hallinnassa itsellänikään ole, mutta ehkä ne toisen tekstissä hyppävät esiin herkemmin.
Esimerkkinä tuo "nahkatakki mies". Minä kirjoittaisin koko rimpsun yhteen.

Muuten perustelen arvosteluani kirjoittamaasi jaksoon: vaikka tässä jaksossa eivät tapahtumat vyöry kiivaana, niin jakso on laadittu kokoamaan välillä juonensäikeet yhteen. Pitkässä tarinassa ne helposti lähtevät vaeltamaan omille teilleen ja juonessa pysyminen voi hankaloitua, eikä se lukijan kannalta ole kovin hyvä juttu. Hyvä juttu on puolestaan se, että kirjoittajana maltat välillä jarruttaa ja koota kokonaisuuden osasia.

Hahmotat hyvin tuon hetken, jolloin on syytä hillitä juonen laukkaa ja samalla yhdistät uusia seikkoja tukemaan jatkossa juonellista kehitystä, eli varaudut juonen uusiin yllättäviin käänteisiin. Tarjoat samalla pieniä vihjeitä lukijalle ja näin ylläpidät tarinan kiinnostavuutta.

Rakentavaa toimintaa ja se kiehtoo lukijaa.

Noissa kieliopillisissa jutuissa on aina isona apuna kaksi seikkaa, jollei kieliopinnot ole tulevaisuudensuunnitelmissa aivan ykkösenä. Lue paljon ja kirjoita paljon. Pikkuhiljaa oppii näkemään tavan, jolla kirjallinen ilmaisukieli tuntuu sujuvalta. Sujuva kieli on yleensä kieliopillisestikin kelvollista.

No, minä täällä saarnaan, aivan kuin jotain ymmärtäisin kirjoittamisesta, tai kieliopin oikeintulkinnasta. En ymmärrä, mutta lukemisesta ja kirjoittamisesta pidän silti.

Kyllä tässäkin tapauksessa on helppoa olla erimieltäolemisesta samaa mieltä.

Tosin siitä olen erimieltä, että diktatuuriloissa on mahdollista olla erimieltä jättämällä äänestämättä. Näissä maissa kun tuppaa olemaan tuo äänioikeus viety jo niin pitkälle eli kauas, että vallanpitäjät huolehtivat siitäkin äänestäjien puolesta. Vaikkei vaalipaikoilla näkys kansalaisen varavarjoakaan, niin ääntenlaskenta-aikaan vaaliuurnat natajaa vaalilippujen määrästä.
Se on minimoitu tämä riskinotto vaalitapahtuman suhteen noissa diktatuureissa. Niissä kun tuppaa tuo erimieltä oleminen olemaan sairaus ja vakava sellanen. Saattaa viedä erimieltä olevan hyvinkin noppeella aikataululla.

Hyvä.

Juoni tiivistyy yhä jännittävämmäksi ja samalla jatkaa monipuolistumistaan. Tästähän tulee todellinen jännäri.

Pieniä yhdyssanajuttuja pisti silmään ja niihin voisit hieman kiinnittää huomiota. Muuten teksti pysyy selkeänä ja kuvailevana, kuten hyvässä kerronnassa kuuluukin.