Arvostelut käyttäjältä takethiswaltz

Tykkäsin, sai ajattelemaan. Minua eivät lyhyet rivit kiusanneet, mutta joissain kohdissa en saanut kiinni tekstin rytmistä, rivit eivät tuntuneet täysin yhteensopivilta. Jonkin verran oli minusta myös ylimääräistä asian toistoa, eli olit kertonut saman idean jo aiemmin. Kokonaisuus on kuitenkin tunteita herättävä ja sellaisenaan erinomainen runo. Kiitos.

Kiitos hyvästä runosta. Varsin suorakerrontaista lyriikkaa, olisin ehkä itse hakenut enemmän metaforia, mutta tuo on tyylikysymys. Alun kaksi "heijastaa"-kohtaa tuntuivat vähän turhalta kertaukselta, kun vastaavaa tehokeinoa ei käytetty enää myöhemmin.
Viimeinen rivi on todella tehokas. Tuli mieleen, josko toimisi vielä paremmin ilman 3. viimeistä riviä, jossa kuolema esitellään ensimmäisen kerran,
Kiinnostava kokonaisuus joka tapauksessa.

Hauska paketti, jossa hyvä twisti lopussa. Jäi kuitenkin vähän pikaisesti kirjoitetun oloiseksi, minusta henkilöhahmoja ja heidän suhdettaan olisi voinut syventää.

Näin turkulaisena täytyy aloittaa kiittämällä paikkakuvausta. Varsin eläväinen ja todenmukainen tunnelma. Teksti eteni jouhevasti, mutta olisin kaivannut tekstiin kappalevälejä tms. antamaan lukijalle hengitystilaa. Sisällön osalta olisit voiut mennä ehkä nopeammin eteenpäin. Minulle tuli välillä tunne, että koitit venyttää joitain kohtauksia turhaan sen jälkeen kun idea oli jo tullut selväksi. Jäin myös odottelemaan loppukohtausta, joka minusta jäi nyt turhan keskeneräiseksi.
Teksti kuitenkin toimii ja etenee sujuvasti, joten mielellään lukisin jatko-osan.

Kaunis katsaus, tuli mieleen oikeastaan runo tai laululyriikka. Minulle syntyi selkeä tunnetila, johon sopivan pehmeä säestys olisi istunut mukavasti.
Kertomuksena olisin kaivannut vähän enemmän tunnelman rakennusta keskivaiheille tai sitten jotain jänntevaihtelua, nyt suhde on minusta liian yksipuolinen. Mutta kokonaisuutena kaunis ja kiinnostava. Kiitos.

Kiitos Jästipää, peka ja Taruh. Jäin pohtimaan lopetusta uusiksi ja muokkasin sen seuraavaan malliin - toimii minusta nyt ajatuksellisesti paremmin. Jatkuu siis siitä, kun siirrytään ruumishuoneelle:
-------------------
Ruumishuoneella patologi katseli potilastaan ja pyöritteli päätään. Jotkut ne halusivat pitää huolta, etteivät jäisi kitumaan. Ainakin kaksikymmentä musertunutta luuta, kallo niiden joukossa. Kylkiluut työntyivät groteskeina neulanpäinä ihon läpi sieltä täältä, eikä hyvinrakennetusta lihaksistosta ollut jäljellä mitään ihailtavaa. Kasa kuollutta lihaa ja luujauhoja.

Myös poliisit ihmettelivät tilannetta. Mitä ilmeisimmin mies oli hypännyt edustusasuntonsa parvekkeelta ja kaikesta päätellen ilman fyysistä painostusta. Oksennuslätäkkö ja huoneiston siivottomuus kertoivat omaa kieltään, mutta mitään pakottamiseen viittaavaa ei ollut löytynyt. Mieshän oli lisäksi julkkis, monesti Seiskan kannessa komeillut menestynyt liikemies, jonka urheilusaavutukset ja uusi mallivaimo olivat luoneet ihailun auran hänen ympärilleen. Proteiinikuningas, niin lehdistö taisi häntä kutsua.

- Jaa, tämä on varmaan sitten kuitenkin vain itsemurha, ylikonstaapeli totesi enemmän itselleen kuin lääkärille.

- Niin, sehän on varmaan teidän tehtävänne päätellä. Minä olen omalta osaltani tullut siihen johtopäätökseen näin alustavan katselmuksen perusteella, että hän on kuollut. Mahdollisesti putoamiseen korkealta paikalta, lääkäri myöntyi spekuloimaan.

Poliisit vilkaisivat toisiaan ja siirtyivät seuraavien kahden lavan viereen.

- Nämä ovatkin sitten vielä erikoisempi tapaus. Miten pirussa kaksi kävelijää onnistuu jäämään saman auton alle ja vielä kuolemaan. Katua ylittäessään.

Ei ylikonstaapeli ollut siihenkään varmaan odottanut vastausta, eikä sitä patologilta kuulunutkaan. Konstaapeli sen sijaan katsoi perustelluksi pohtia ääneen.

- Tätä varmaan tarvitsee vielä selvitellä, saattoihan se olla tarkoituksellinen yliajokin. Tai siis, eihän sitä tiedä, kun kuski ei pysähtynyt.

Ylikonstaapeli katseli pitkään nuorempaa kollegaansa paksujen kulmakarvojensa välistä, muttei sentään onnitellut kyvystä laukoa itsestäänselvyyksiä. Kaipa poika vielä oppisi.

- Niin, tarkoitin, että kun ottaa huomioon, ketkä miehet olivat. Tai siis keitä. Olivat.

Virkavallan edustajat katselivat hiljaisina teräslavoilla makaavia miehiä. Molemmat poliisit tun-sivat Helsingin alamaailman tärkeimmän rahanlainaajan sekä hänen luunmurskaajansa työn puolesta. No, nyt voisivat monet vaikeuksiin joutuneet kansalaiset hengittää vapaammin. Oikeastaan sen yliajajan pitäisi saada mitali tästä hyvästä, molemmat ajattelivat, vaikka eivät voineetkaan sanoa sitä ääneen.