Arvostelut käyttäjältä Brix

Mitäköhän nuo muut arvostelijat kohkaa. Arvostin erityisesti Noita kaksi aistia sekoittavia vaalailijasi tapahtumista ja minusta aihemaailma oli varsin kiinnostava. Lukeminen on sujuvaa, jopa niin sujuvaa, että minun oli tarkoitus vain vilkaista tätä, mutta päädyinkin sitten lukemaan kokonaan.
Pidin erityisesti pätkistä joissa aurinko laski ja nousi. Sinulla on kyky "ei minkään" kuvailuun.

Alussa tarina meinaa kompastua omaan nokkeluuteensa. Esimerkiksi: "Tosin, historian kirjoista voidaan lukea monen silloisen asian muuttuneen tulevaisuudessa epäterveelliseksi." Tämä on itsessään hieno oivallus, oikein näppärää pikku näsäviivavstelua, joka piristää tarinaa. Mutta jos teet tällaisia knoppeja joka kappleeseen juoni ei etene.

Olen aina luullut etten pidä tai ymmärrä runoja, mutta tähän oli ihan hyvä!
Apulannan lyriikka rytmittää runosi elämän suuren kysymyksen äärelle. Runoon on helppo samaistua, oman luonteen hiomattomat särmät, saavat miettimään myös maailmankuvaansa. Sisäiset ja ulkoiset vaatimukset yrittävät kasvattaa luonnetta eri suuntiin.
Nyt jäi mietityttämään mihin tulokseen päähenkilö tulee?

Pohdit asiaa tekstissäsi todella monelta kannalta.
Minulle jäi epäselväksi, kirjoituksen tarkkoitus, onko tavoitteesi tuoda asia keskusteluun? Vai oleko esittelemässä omaa kantasi, jos olet minulle jäi epäselväksi mitä näkökantaa ajat.
Ajatuksesi siitä että ihmiskunta on kollektiivisesti hankkinut itsensä liemeen oli hauska.

Alussa on ihan nasevaa tekstiä ja teräviä havaintoja. Et onnistunut selittämään idealistin kantaa siten että olisin ymmärtänyt mitä hän ajoi takaa ja miten miten matematiikan lait, niin kuin me ne ymmärrämme, liittyvät asiaan.
Mielestääni kysymys liittyy maailmankuvaan. Jos olemme tietokonesimulaatiossa, kuten Matrixissa, paikassa jossa kukaan ei ole, ei ajeta mallinnusohjelmaa. Jos taas maailma on sellainen kuin fysiikan lakien pohjalta oletamme, paineaalto syntynee.

Lisäongelma realistille: Jos kukaan ei liiku liikkuuko aika?

Kyllä päähenkilö saa olla ilkeä, mutta ei kaikilla tavoilla paha. Paras hahmo on sellainen josta lötyy kotain mitä ihailee, ja jotain johon samaistuu. Kumpaankin näitä voi riittää yksi piirre, toisaalta pidän myös joistain hahmoista joihin en vain pysty samaistuman, mutta joita kuitenkin ymmärrän. Esimerkiksi Sherlok Holmesin arkkivihollinen Professori James Moriarty on ilkeä epärehellinen ja paha. Silti hänessä on jotain jota ihailen. Hyvin toisenlainen esimerkki ikävästä päähahmosta on David Eddingsin Belgarionin tarun Belgarath velho. Hahmo joka ratkaisee riidat kumppaninsa kanssa mieluumin nyrkkitappelussa kuin puhumalla, kiroilee ja haukkuu tilaisuuden tullen, eikä ole kuullutkaan henkilökohtaisesta hygieniasta. Begrath on hyvis johon on helppo samaistua juurikin noiden yleensä pinnan alla pidettävien paheiden takia.

Ensinnäkin mieleenkintoinen aihe, jota olen itsekin miettinyt hioessani nykyistä tekstiäni. Kuin se olisi tempaistu pitemmästä tarinasta, jossa tämä moraalia ruotiva runollisuus rytmittää tekstiä kahden toimistakohatuksen välissä.
Arvostan vaihtelevan pituista lauserakennetta, vivahteikkaita sanavalintoja ja kykyä välittää tunteita muutaman sanan mittaisilla tuokiokuvilla. Tekstin alkuun olisi kaivannut jonkinlaista johdattelua aiheeseen. Luettuani tekstisi, otsikko on mitä osuvin tiivistelmä, avatessani kirjoitusta luulin kuitenkin päätyväni eläinoikeus kirjoitukseen.