Review Detail

Erikoinen idea, tuo Suomen menneisyys siis. Se on varmasti suomalaiselle lukijalle arvokas lukukokemus, jos pohjaat tarinasi todellisiin asioihin. Olet varmasti perehtynyt aiheeseen.

Kirjoitustyylisi on selkeä ja mukava lukea. Kirjoitusvirheitä ei pahemmin ole. Juoni etenee hyvin, kirjoitat aikahypyt selkeästi.

Älä toista pelin runoa, varsinkaan noin nopeasti uudelleen. Sitä on tylsä lukea heti perään.

Ymmärrän, mitä haet verbien aikamuotoja muutellessasi, mutta ihan ei homma täsmää. Käytä imperfektiä koko ajan samassa kappaleessa. Vaikka kauppa on varmasti vieläkin sellainen kuin se oli, niin käyttäisin silti imperfektiä sen kuvailussa. Ihan selkeyden vuoksi. Tässä esimerkkeinä muita kohtia, joita muuttaisin:
"Kuka mies oikein on?" -> oli
"Minne olen joutunut? Mitä minulle tapahtuu? Miksei kukaan puhu mitään?" -> olin, tapahtui, puhunut.
Ja niin edelleen.
Eli vaikka päählö ajattelee sillä hetkellä niitä, tulisi nekin silti olla imperfektissä, jos ajatuksia ei ole kääräisty sitaatteihin.

Pääosin sanajärjestys toimii, mutta kiinnittäisin siihen huomiota, esim.: "Eikä minulla ollut aavistustakaan, miten olin metsään joutunut tai miten pääsen kotiin." -> Eikä minulla ollut aavistustakaan, miten olin joutunut metsään tai miten pääsisin kotiin. (Tässä kannattaa huomata myös jäljemmän verbin muutos.)

"ukkovarvasta ulkoiluttavat lenkkarit", Hah :D Hyvä.

"Mies lähestyi minua varuillaan kasvoillaan yrmeä ilme." Kaksi -llaan-päätteistä sanaa peräkkäin on tönkön kuuloinen, vaihda järjestystä: Mies lähestyi minua varuillaan yrmeä ilme kasvoillaan.

"Mies tarttui minua käsivarteen ja lähti raahaamaan minua pelottavana ja puhumattomana mukanaan." -> käsivarresta... Myöskin tuo loppu kuulostaa siltä, kuin päählö olisi pelottava ja puhumaton.

Mielestäni tuota päählön oivallusta siitä, että hän on kivikaudella, ei tarvitse esittää niin selvästi. Lukija ymmärtää sen kyllä muutenkin.

Taipuuko Päivyt tosissaan Päivyen? Vai Päivytin?