 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi.
En pitänyt tästä niin paljon kuin tuosta edellisestä. Eritoten minua jäi tällä kertaa vaivaamaan se, että en oikein osannut kuvitella mielessäni kirjoituksen maailmaa. Tämä on kirjoitettu fantasia osion alle, eli silloin voinen olettaa että maailma voi olla periaatteessa mitä vain. Minulle tuli maailmasta kaksi, tai jopa kolmijakoinen tunnelma. Päähenkilö tuli jonkinnäköisestä agraariyhteisöstä. Kaupungissa on elementtejä jotka voisivat, näin länsimaisesta katsontakannasta näkien, olla tyylillisesti joko lähi-idästä, tai jostain kaukasukselta. Toisaalta on turismia, toisaalta ilmeisesti jonkinlaista luokkayhteiskuntaa. Mutta nämä kaikki ovat jotenkin määrittelemättömästi olemassa. Vai ovatko? Minua lukijana vaivasi koko ajan se, että en oikein tiennyt mikä tämä maailma ympärillä oli? Ja, tämä siitä huolimatta, että tarinalle itsessään ympäristöllä ei ollut juuri merkitystä. Tarina itsessään oli enemmänkin päähenkilön omaanalyysiä itsestään. Ei siinä mitään, mutta miksi? Edellisen tekstisi palautteessa kirjoitin, että epämääräisyys ja päämäärättömyys, olivat kaksi sanaa jotka minulla pyörivät mielessä lukiessani. Samat sanat pyörivät mielessäni tässäkin tekstissä. Missä oli motiivi sille, että minun pitäisi lukea päänkilön itseanalyysiä? Varsinkin kun alusta asti on selvää että kyseessä on fiktiivinen hahmo. Koukkua veteen Toukka! Lukijalla pitää olla motiivi. Jos tämän tekstin päähenkilö olisi esimerkiksi ollut todellinen henkilö, siinä olisi ollut jo motiivia kyllikseen. Nyt tarina tapahtuu mielestäni enemmän sinun päässäsi. Eikä niinkään kertomuksena lukijalle. Ja huomio(!), minä muoto ei ole tähän syypää. Vaikkakin lisää ehkä asteen vaikeutta. Mulla oli pari huomiota ihan tekstistäkin ihan lausetasolla, mutta nyt olen ainakin toisen niistä hukannut. Jummi-jammi. Lyhyt huomio kuitenkin eräs-sanailun käytöstä. Eräät tapahtumat(joita en ala sinulle selittämään), eräs henkilö(josta en sinulle kerro mitään). Vältä näitä. Ne kuulostavat menneen maailman stereotypisilta ilmaisuilta, jotka ainoastaan aiheuttavat hämmennystä lukijassa. Sen sijaan voit kirjoittaa: Eräät tapahtumat(joista aion teille nyt kertoa). Olen itsekkin joskus kirjoittanut tämän tyylistä tekstiä ja koen lajityypin ainakin itselleni vaikeaksi. Kirjoittamiesi arvostelujen perusteella(kirjoitat todella hyviä palautteita, annetaanpas aplodit Toukalle!) en ihmettele, että sinulla on rohkeutta kirjoittaa näinkin haastavasta kulmasta ja tähtäät melko korkeaan maaliin. Merkityksellinen ilmaisu on uskallusta kertoa rohkeasti siitä, mitä mielessä liikkuu. Ja näin juuri mielestäni teet. Tällä hetkellä tekstisi vielä hapuilee. Mutta kuka tietää huomisesta.
Kiitos tekstistä.
-peka
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Järjestys
|
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Näitä arvosteluja lukiessa oppii ihmisistä aika helvetisti enemmän, kuin tuolla forumin puolella. Tai niin haluan kuvitella. Kuinka iso osa siitä on nettipersoonaa, ja kuinka iso osa oikeaa, siitä en kommentoi, mutta jatkan kuvittelujani.
Kiitos taas kattavasta palautteesta. Negatiivinen ja täsmällisesti huomioiva palaute on ainoa hyvä palaute jos vähän kierommasta kulmasta katsotaan. Hyvällä palautteella päädytään usein tason ylläpitoon, negatiivisella palautteella taas kehitykseen. Kehitys tuntuu ainakin itselleni paremmalta, kuin jonkun tason ylläpito; kehitys motivoi.
Maailman luonti on jännä juttu. Ei mun tarvitsisi varmaan enempää kirjoittaakaan, koska tämä on vain kommenttiosio. Jotkut tosiaan tuntuu olevan sitä mieltä, että haluavat mahdollisimman vähän tietoja. Jotkut taas haluaa paljon tietoja. Uskon, että tämä selviää osin itsestään jos kirjoittaja tuntee perusteellisemmin fiktiivisen hiekkalaatikkonsa ja sen sisältämät juonet. Näitä novelleja kirjottaessa en tiennyt juurikaan maailmasta.
Teksti toimi prologina. Yritin esitellä kaikki tulevaan juoneen liittyvät hahmot ja miljööt. Useille kasvutarinoille tyypillisesti ajattelin aloittaa päähahmon esittelyllä, joskin hyvin maltillisesti.
Ehkä olisin tosiaan voinut kirjoittaa tekstin lomaan jo jotain AKTIIVISIA kytköksiä juoneen. Hyvä pointti. Nyt kun mietin asiaa, niin tuntuu, että itse olisit saanut enemmän potkua tästä jos olisin kirjoittanut alkupäähän parilla virkkeellä jotain joka olisi aktivoinut juonta ja saanut lukijan etsimään mielestään sopivia johtolankoja? Ns. lukijan aktivointia. Itse pidin prologini tyyliä juustoisena, koska olen huomannut sen olevan klisee. Tosin ajoittain edelleen menestystä tuova klisee. Eli valmistella lukija tuttavallisella tavalla hahmoon kirjoittaen maailmasta sillä tavalla, joka kertoo jotain päähahmon ajatusmaailmasta. Hahmokeskeiset teokset nojaavat välillä ihan räikeästikin hahmonsa välitykseen kaiken muun kustannuksella.
Olen tietoinen eräs-sanan, kuten muidenkin epämääräisyyttä ilmaisevien sanojen käytöstä. Käytin eräs -sanaa tekstissä vain kerran, koska en ajatellut sen olevan rumaa keskustelullisessa kirjoitustavassa.
Kiitos lopun kehuista ja rohkaisuista. En tosiaan ole kirjoittanut kuin yhden käden sormilla novelleja. Kaksi niistä olette jo nähneetkin. Olen siis vielä litimärkä korvien takaa. Kirjoittaja.fi on osa alkutaivaltani. Haluan negatiivista palautetta, koska tällä hetkellä kokeilen eri tyylejä. Omaa tyyliä en sanoisi omaavani. Tarkastelen työkalujani ja kyselen jengiltä, että mitä niillä tehdään ja miten niitä kuuluu pitää kädessä. Minulla on kolme muuta novellia, jotka ovat taas aivan erilaisia kuin nämä kaksi. Niiden tyylit ovat taas niin kesken etten voi näyttää niitä vielä. Aikanaan.
Kiitos!
- Toukka