 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Arvoituksellinen tarina jatkuu ja valottaa sitä, miten hankalaa kertojaminä Isran on elää vailla muistoja menneisyydestä. Hän kykenee oppimaan uutta, mutta miten kauan opittu pysyy hänen mielessään?
Vähän hämmentävä kohta on se, jossa kerrotaan Zuren saaneen uteliaisuutensa vuoksi "paljon lyijyä naamaansa". Ymmärsin, että utelias on häädetty sivummalle kynällä tökkien - mutta eikö moisesta toinen opi?
