 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Mistä tämä Mika tuli yhtäkkiä autoon? "Mia oli ”unohtanut” mainita, että minun lisäkseni oli kutsunut matkalle myös toisen ystävänsä." Ja tämä toinen ystävä oli Jenni. Heistä puhutaan pitkään matkan edetessä, mutta sitten yhtäkkiä autoa ajaakin Mika, josta ei ole mainittu yhtään mitään aiemmin.
Päähenkilö muuttuu aiemmasta osasta aivan erilaiseksi, onko Jennin mukana olo sitten niin syvästi vituttavaa, että siksi hänestä tulee todella ärtynyt ja epäystävällinen muita kohtaan? Minusta ero on liian suuri, joko tällaisesta hyvin pessimistisestä luonteenlaadusta olisi voinut kirjoittaa jo aiemmin tai sitten vähän loiventaa tätä käyttäytymistä tässä osassa.
Juoni etenee, mutta tässäkään osassa ei päästy vielä sinne jännittäviin tunnelmiin. Tämä taitaa olla ihan romaanin mittainen, koska novelliksi se edistyisi ihan liian hitaasti. Tässä osassa on samanlainen tyyli kuin aiemmassa, mutta jotenkin se eroaa silti prologista. Prologi oli tiivis, loistavasti punottu ja kulki viettelevän jännittävästi eteenpäin. Tämäkin on romaanimittaisesti ihan hyvää tekstiä, hiomista se kaipaa kyllä. Ja ne johtolauseet tarvitsevat oikeanlaisen merkitsemistavan. Ja päähenkilön kiukutteluun kyllästyi, sitä oli liikaa (tässä osassa ei itse asiassa ollut paljonkaan mitään mjuuta).
Pieniä puutteita, jotka korjaat nopeasti, joten pääosin teksti on hyvää, helppolukuista, juoni etenee selkeästi. Edelleenkään en kyllä osaa sijoittaa edellisen osan pappaa ja autiotaloa juoneen, en näe sen merkityksellisyyttä tai tarpeellisuutta.
