 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Perusteluja huomioihin ja tuomioihin tarvittaisiin lisää. Jos naisella oli mukana vain "ilotyttökorttinsa", mikä kertoo hänen olleen 23 vuotias?
Turhaa toistoa löytyy, kuten tästä muotihuumeesta, joka on nuorten keskuudessa suosittu. Yhdessä luvussa kerrotaan rikostutkijan näkökulmasta, mutta sitten näkökulma siirtyykin kesken kaiken murhatun tytön isään. Ei kannata hyppiä hahmon takaa toiseen kesken luvun. Hahmon hyppimistä löytyy myöhemminkin.
Tämä oli mukavan humoristinen ja hyvin kirjoitettu osuus, jota naurahdin:
"— Ohjaa heidät neuvottelu huoneeseen ja tarjoa heille kahvia ja eikös siellä ollut sitä kahvipullaakin.
— Tohtiiko sitä tarjota, ties kuinka vanhaa se on?
— En minä ainakaan maistanut mitään omituista."
Hyviä kuvailuja löytyy sieltä täältä, kuten "happaman oloisesti". Nämä luovat paljon vivahteikkaampaa kuvaa tilanteesta. Luvut ovat pidempiä kuin ensimmäisessä osassa, mikä on hyvä. Juoni on edelleen mielenkiintoinen. Samat huomiot pätee osa 1:een ja osa 2:een. Odotan jatkoa :)
