 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi. Kaunista ja luettavaa tekstiä. Tunnelma kehittyy hienosti alusta, mutta sitten loppu puolella alkaa pikkaisen vaappua ja hakea suuntaa. Ajattelin että joko tuo äidillinen pohdinta hieman syvenisi tai sitten tarinassa olisi jonkinlainen käänne tai uusi kulma. Kumpaakaan ei tapahtunut ja minun mielestä kirjoitit hätä-exitin tarinaan. Eli tuo loppu meni aika tuttuja ja turvallisia polkuja.
Tämmäinen extra huomio. Luin tekstiäsi ja yhtäkkiä tuli jotenkin tuttu tunne että olen lukenut jotain samantapaista ennenkin.
Muistatko mistä tekstistä löysin alemman rivin? :)
"Hänen tummat pitkät hiuksensa aaltoilevat olkapäille villeinä."
"Hänen tummat kiharansa laineilevat villinä hänen kasvoillaan"
Kiitos kivasta tarinastasi.
