 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sanoisin tähän osaan samoja juttuja kuin aiempiinkin: lisää vaan oikolukua ja äänenlukua, juttuja, joita jokaisen kannattaa käyttää kirjoittaessaan. Kiihkeätempoisessa juonessa voisi olla myös rauhallisempia pätkiä, jotta vauhdikkaammat toimintaosuudet korostuisivat vielä paremmin. Kaipailen myös lisää tunnelmointia.
Eräs suomalainen kirjailija (jonka nimeä en nyt muista) kertoi kirjoittavansa tarinansa niin, että kuvittelee sen mielessään elokuvana, jonka sitten kirjoittaa paperille sanojen muodossa. Kokeiles tätä, se voisi tuoda hätäiseen kerrontaan enemmän balanssia.
Toit mainion arvaamattoman käänteen tarinankulkuun, joka selitti aiempia osia mukavasti. Hyvä! Tykkäsin siitä, että kertomus sai pientä scifimäisyyttäkin mukaan.
Annoit lukijoille näköjään vaihtoehtolopun, erikoisempi ratkaisu. :D Samuelin menneisyys jäi nyt melko lailla hämäräksi, joten minä äänestän vaihtoehto a):n.
Oman tekstin kommentoinnista tuli mieleen myös sellainenkin aika käytetty vaihtoehto, että kirjoitat joko novellin alkuun tai sitten loppuun erillisen osion, jossa selität asiasi lukijalle. TarraLeguaanin ehdotus on ehkä kuitenkin selkeämpi ja suositeltavampi.
