Review Detail

Mielestäni tällaisessa tekstissä on yksi haaste: maailmanlopuista, rakkaudesta, mistä vaan suuruudesta puhuminen lipsahtaa helposti diipadaapan puolelle, koska lukija odottaa jotain todella originellia. Esim. rakkaus on jokaiselle niin tuttu aihe, että kun sen on ottanut aiheeksi, niin keroonnan pitää olla oivaltavaa ja omaperäistä, jotta se ei tuntuisi käytetyltä. Tai sitten teatraaliselta kielikuvien epäonnistuessa.

Tässä tekstissä ei ollut juuri muuta omaperäistä kuin keuhkoahtauma - jonka itse rinnastaisin kyllä saasteisiin, koska planeetalla on aina ollut kaikkea päällä.

Teksti itsessään on selkeää ja eteenpäin kulkevaa. Mutta ajatusrakenteet on käytettyjä. Se kun ei ole kovin omaperäistä, että yhdistää maailmanloppuun mustan, silmien sulkemisen ja auringonlaskun. Näitä asioita käytetään yleisesti kuvaamaan jonkin asian loppumista. Eikä se auta, että sateenkaaresta tulee mustavalkoinen tai auringosta ulkokultainen. Käytetty, mikä käytetty.