 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Mielenkiintoinen tyttö tuo Sue. Ymmärsin, että hän on jonkinlainen seksiaddikti ja tämä addiktio on kummunnut huonosta suhteesta vanhempiinsa. Sue hakee miehiltä sitä hyväksyntää, jota ei saanut vanhemmiltaan. Sue pohdiskelee ja mietiskelee paljon, mutta kuitenkin elämässään keskittyy lähinnä fyysisyyteen ja seksiin. Seksi miesten kanssa on Suella pyhä asia ja hän haluaa sen olevan hyvää.
Muutama kysymys minulla heräsi: Miksi Sue pitää Billistä? En oikein saanut kiinni, että mikä tässä Billissä oli niin erikoista. Kenties Billin bändiharrastuksen olisi voinut mainita heti alussa ja kuvailla Billiä vetoavana rokkarina, sellaisena joihin kaikki nuoret naiset tunsivat vetoa.
Toinen kysymys: Miksi Sue opiskelee kirjallisuutta, jos hän ei osaa kirjoittaa? Jos tarinan tarkoitus on jonkinlainen kasvutarina kirjoitustaidottomasta Suesta, niin matka tähän kasvuun ei oikein nyt tule tekstistä ilmi. Kuitenkin, tarinan loppu on todella hyvä vaikka se on sellainen loppu, jonka pohdintaan en alusta lähtien päässyt enkä ymmärtänyt, että tällaista siinä pohditaan. Enemmänkin minä odotin, että Sue selvittää jotenkin sisäisen rikkinäisen maailmansa ja saa paremman itsetunnon. Koskettavaa on kuitenkin tuo, että Sue lopussa itkee, jotakin hänessä murtuu.
Yksi asia häiritsee. Kirjoittajaa kirjoittaa välillä Billistä ja välillä pojasta. Kirjoittajan tulisi päättää, kumpaa nimistystä käyttää koko ajan, joko vain poika tai sitten vain Bill. Vai ovatko he eri ihminen, jos näin on, niin minä tipuin kärryiltä. Lopussa puhuttiin veljestä ja minussa heräsi jopa ajatus, että Bill onkin tytön veli ja tässä on joku aivan erikoinen tarina menossa. Yhteenvedoksi, en oikein ymmärtänyt, että mikä on tekstin A ja mihin siinä pyritään, että tulee ratkaisu B, koska nyt ratkaisu on jokin D. Mutta, älä loukkaannu tästä, ehkä minä vain oletan liikaa enkä osaa laajentaa ajatuksiani.
Ja jos nyt tällaista edes viitsii mainita, niin Calandergir on liian vaikea nimi. Samoin Geisha. Tarkoitan tällä sitä, että jos tarinassa on henkilöitä, joilla on näin hienot ja vahvat nimet, niin heitä ainakin minä odottaisin käsiteltävän enemmän ja liittyvän tarinaan syvemmin. Nyt he jäävät aika irrallisiksi. Ehkä Suen nimi voisi olla tuo Calandergir ja ystävät vaikkapa Anna ja Kate. No, tämä on jo saivartelua ja pikun viilaamista.
Joka tapauksessa, kirjoittaja kirjoittaa hyvin, kieli on lähes virheetöntä ja huomattavan monipuolista. Joskus ehkä lauseet ovat liian pitkiä. Niitä voisi vaikkapa puolittaa.
Dialogi on ehdottomasti tarinan parasta antia ja vie kaikkein eniten tarinaa eteenpäin. Sitä voisi olla enemmänkin.
Muokkaamalla ja yksinkertaistamalla tästä saisi todella, todella hyvän kasvutarinan. Hieno tarina!
