 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Mielenkiintoinen ja koskettava kurkistus ADHD-lapsen elämään. Erityisesti kiitokset siitä, että tämä kertoo juuri sen asian, mikä jokaisen pitäisi muistaa: erityislapsi on ihan tavallinen lapsi, jolla vain on erityistarpeita. Tämä teksti on myös itsekriittinen ja kauniilla tavalla inhimillinen.
"En ollut enää Jimi, olin vain se. Minut suljettiin ulos. Luulin, että olin tehnyt jotain väärää mutta minä en sille voinut mitään. Kaikki mitä tein oli heille outoa vaikka he tekivät samaa."
Näin juuri. Kun saa diagnoosin, itse pysyy samana, mutta muut muuttuvat. Sitä joutuu suurennuslasin alle, eikä kukaan pidä enää normaalina sitäkään, vaikka käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin muut. Erittäin hyvin kirjoitettu. Pidän myös siitä, että tämä on tarina, joka jatkuu niin kauan, kun Jimi porskuttaa elämäänsä eteenpäin. Tässä on aina uusi sivu käännettävänä, uusi vaihe, uusi käänne. Hyvä!
Huolimattomuusvirheitä hiomisvaiheessa (sama lause toistuu jne.) ja sanajärjestys oli jossain vähän erikoinen. Tällaisista jutuista verotin 1,5 tähteä.
