 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tykkäsin tästä tosi paljon! Kuvasit hienosti päähenkilön rehellisiä ajatuksia, häntä ei elämä ollut aina kohdellut silkkihansikkain, eikä hän tuominnut elämässään kompuroivia kanssaihmisiä. Minusta tämä oli karhean kaunis tarina, tuo loppuosa kertojan viimeisestä matkasta aiheutti liikutusta.
Marrasenkeli on hahmona kiinnostava ja vaikka kuvasit sen hymyn ivallisena, niin silti se oli ylpeä lapsikuorostaan... Ihanaa.
"Taivas valui lämpimiä pisaroita", "melankolian nuolema kuppila". Hienoja ilmaisuja, vain pari mainitakseni. Kiitos!
