Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Scifi Tähtitikari - Osa 3 (Loppu)
QR-Code dieser Seite

Tähtitikari - Osa 3 (Loppu) Hot

Luku 13

He saapuivat Peakkiin vuorokauden päästä, kaupunkiin nimeltä Stonebrick. Sieltä he etsivät korjaamon nimeltä StoneMotors. He löysivät sen nopeasti ja he laskeutuivat korjaamon takapihalle muiden alusten sekaan.
Heitä vastassa oli lauma aseistettuja miehiä, jotka osoittivat alusta aseilla. Jack meni ohjaamoon ja kuulutti aluksen kaiuttimista, että he eivät olleet vartijoita, vaan aluksessa oli Jack ja kumppanit.
Korjaamosta tuli ulos vanhempi mies jolla oli ohut metallinen tekojalka. Hän meni yhden aseistetun miehen vierelle ja painoi aseen piipun alaspäin kädellään. Sen jälkeen mies näytti merkkiä, että Jack ja kumppanit voivat tulla aluksesta turvallisesti ulos.
''Hei.'' Jack sanoi tullessaan vanhemman miehen eteen.
''Vai, että vartijoiden aluksen olette varastaneet.'' Mies sanoi ja naurahti. Hän oli kalju ja hänen kaulassaan näkyi tatuointeja, jotka jatkuivat paidan alle. ''Annas, kun arvaan, tahdotte poistaa GPS sirun aluksesta.''
''Kyllä.'' Jack vastasi. ''Ja jos edes ajattelet, että ilmiantaisit meidät, niin huonosti käy.''
''Uskon sen. Kovin moni ei olekkaan karannut vartijoiden pääkeskuksesta.''
''Uutinen on siis jo levinnyt?'' Arthur kysyi.
''Joo siitä kerrottiin heti aamulla. Vartijat ovat aivan raivona.''
''Kerrottiinko uutisissa mitään muuta?'' Rost kysyi.
''Siellä kerrottiin, että te olette jonkinlaisen massatuhoaseen perässä.'' Mies kertoi. ''Minun nimeni on Paul. Hauska tutustua.''
Jack ja Paul kättelivät, ja kun Paul tarrasi Jackin kädestä kiinni hän vetäisi Jackin lähelleen ja suputti tämän korvaan. ''Tee minulle palvelus ja tapa niin monta vartijaa kuin vain pystyt. Siskoni tähden''
Jack veti itsensä kauemmas. ''Okei. Sen teen.''
''Menkää te vain sisälle viileään odottelemaan. Menee noin puolitoista tuntia ja voitte jatkaa matkaa.'' Paul sanoi ja lähti alukselle päin. Jack ja kumppanit menivät korjaamoon sisään. He menivät aulaan istuskelemaan sohville.
Rider rummutti levottomana jalallaan maata. ''Onko kaikki hyvin?'' Jack kysyi.
''Kyllä. En vain ennen ole ollut tälläisellä planeetalla.'' Rider sanoi. Hänen vieressään limuautomaatti surisi.
''No. Pian me pääsemme jatkamaan matkaa. Ja nyt meillä on sentään kunnon varusteet.''
''Mitä sinä muuten kerroit vartijoille?'' Arthur kysyi Markilta. Mark näytti potevan syyllisyyttä.
''Kerroin samat asiat kuin mitä olen teille kertonut. Kerroin, että seuraava avain on Frozenfallissa.''
''Kerroitko koordinaatit?'' Rost kysyi.
''Kyllä.''
''No voi vittu. Vartijat ovat varmaankin menneet jo suoraan sinne.'' Arthur sanoi.
''Sen näkee sitten, kun me menemme sinne.'' Jack totesi. ''Mutta nyt meillä ei ole aseista pulaa.''
''Totta.'' Samuel sanoi. ''Ja aluksesta löytyi paljon erilaisia kranaattejakin.''
''Ole varovainen niiden kanssa.'' Arthur sanoi. ''Tiedän miten paljon tykkäät erilaisista monimutkaisista välineistä, mutta yritä olla räjäyttämättä meitä.''
Viiden minuutin kuluttua Rider ei enää jaksanut istua paikoillaan, vaan hän kyseli kaikilta tahtovatko he kahvia ja hän jakoi kaikille muille paitsi Jackille kuumat kahvit kahviautomaatista.
Jack vilkuili koko ajan kelloa ja minuutit kuluivat hitaasti. He juttelivat erilaisista huippu luokan varusteista mitä he olivat löytäneet vartijoiden aluksesta.
He olivat löytäneet teleskooppipamppuja joissa oli myös sähkövirta. Niillä saisi helposti tainnutettua vastustajan lähitaistelussa. He löysivät pistooleja ja rynnäkkökiväärejä ja niihin äänenvaimentimeita. Ja sitten Samuelin lempparit, eli laatikollisen käsikranaatteja joista Jack ei ymmärtänyt mitään.
Kun puolitoista tuntia oli kulunut Paul tuli rasvaisine käsineen aulaan. ''Valmista tuli.'' Hän sanoi.
''Paljonko joudumme maksamaan tästä?'' Rost kysyi.
''Nääh. Talo tarjoaa, jos lupaatte tappaa niin monta vartijaa kuin pystytte.''
''Okei.'' Rost sanoi hieman hämillään. ''Taidat vihata vartijoita oikein kunnolla.''
''Kyllä. He tappoivat siskoni. Hänellä oli huumeita mukana ja hän lähti autolla heitä karkuun. He ampuivat raketinheittimellä siskoni autoa ja voitte kuvitella loput.''
''Kaikki tuo vain huumeiden takia?'' Arthur kysyi.
''Kyllä. Vartijat ovat aivan sekaisin vallasta. Täällä päin heitä ei sentään näe, mutta muilla planeetoilla ei voi asua rauhassa.''
He kättelivät vielä kerran hyvästiksi ja Jack kumppaneineen palasi alukselle. Pian he olivat taas avaruudessa. ''Kohti Frozenwallia. Olemme siellä yhdeksän päivän päästä.'' Rider sanoi ja painoi hanaa.

Yhdeksän päivän päästä he saapuivat Frozenwallin luokse ja he päättivät laskeutua muutaman kilometrin päähän Markin antamista koordinaateista, jotta vartijat eivät näe heitä, jos he ovat jo siellä.
Jack ihasteli jäistä maisemaa. He ottivat kaapeista lumeen sopeutuvat maastopuvut ja pukivat ne ylleen. Kaapeista löytyi myös tummia pukuja jotka olivat hyvät, jos tahtoi maastoutua tummissa maisemissa kuten esim. Porolla tai Shrinella. Sen lisäksi siellä oli vielä vihreät maastopuvut.
Kun Arthur, Jack, Samuel ja Rost saivat puvut päälleen he poistuivat aluksesta kiprakkaan ulkoilmaan. Ulkona tuuli hirveästi ja pienet lumihiutaleet pistelivät kasvoja. Samuel laittoi lasinsa silmille ja hymyili muille. ''Vieläkö pidätte minua tyhmänä, kun minulla on nämä lasit?''
''Haha.''
He lähtivät hitaasti kävelemään vastatuuleen kohti Markin antamia koordinaatteja. Maa oli jäässä ja kovaa, joten askeleet eivät uponneet lumeen.
Kaikki neljä olivat jännittyneitä ja jokaisen kukkulan rinnettä noustessa he odottivat näkevänsä vartijoita sen toisella puolella. He kuitenkin näkivät vartijoita vasta viidennen kukkulan takana. Kaikki neljä laskeutuivat mahalleen piiloon ja Samuel katsoi kiväärinsä tähtäimestä, kuinka monta vartijaa aluksen luona oli. Hän laski ääneen. ''Yksi, Kaksi ja Kolme.''
''Ei sen enempää?'' Arthur kysyi.
''Ei. Ellei aluksen sisällä ole lisää, mutta onko sillä väliä jos onnistumme hiipimään.''
Jack näki noin kuuden sadan metrin päässä kolme vartijaa kiertelemässä alusta. ''Ja olet varma, että heillä ei ole tarkka ampujia kauempana?''
Samuel katsoi uudestaan tähtäimen läpi. ''Ei ole. Tuolla ei ole kuin nuo kolme, jotka kiertelevät alusta.''
''Eiköhän aleta sitten hommiin.'' Rost sanoi ja lähti laskeutumaan rinnettä alas alukselle päin. Arthur, Samuel ja Jack lähtivät perässä ja he hiipivät erikokoisten laatikoiden taakse ja pysyivät piilossa.
Kun he olivat kahdensadan metrin päässä kaksi vartijaa pysähtyivät suljetun rampin alle juttelemaan, ja kolmas oli aluksen toisella puolella.
''Minä otan oikean, ota sinä vasen.'' Rost sanoi. ''Nyt!'' Hän ja Jack hyppäsivät laatikon takaa esiin ja alkoivat ampumaan juttelevia vartijoita kohti äänenvaimennetuilla pistooleilla. Vartijat eivät ehtineet tehdä mitään, kun elämä katosi heistä. Samaan aikaan Arthur oli juossut aluksen vasemman laidan kautta aluksen toiselle puolelle ja ampunut yksinäisen vartijan aluksen takana.
Samuel alkoi heti hommiin ja alkoi asettelemaan muoviräjähteitä aluksen kylkiin. Hän asensi yhteensä kuusi pommia alukseen ja sen jälkeen he lähtivät nopeasti kohti avainta.
He saapuivat kahden kallion väliin ja näkivät edessään jäisen järven minkä päällä tallusteli kuusi vartijaa. Rost näytti merkkiä, ja he lähtivät kiipeämään oikean puoleisen kallion päälle. Sieltä he etsivät sopivan tähystys paikan ja jäivät mahalleen katselemaan vartijoita. He näkivät, että keskelle järveä oli tehty avanto ja kaksi vartijaa katselivat sinne. Neljä muuta kiertelivät sitä kiväärit valmiudessa.
Avannon vierellä oli naru, joka oli kiinnitetty yhteen painavaan laatikkoon ja Jack päätteli, että vedessä oli joku, joka etsi avainta pohjasta. Hän oli narussa kiinni, jotta hän löytäisi tien takaisin avannon suulle.
''Oletko valmis?'' Rost kysyi Samuelilta. ''Heti, kun he lähtevät kävelemään takaisin alukselle päin räjäytät sen.'' Samuel nyökkäsi ja antoi kiväärin Arthurille. ''Ja sinä. Ole valmiina ampumaan räjähdyksen aikana. Meillä on yllätys puolellamme.''
''Yes sir!'' Arthur sanoi ja alkoi tähtäämään. He odottivat kymmenen minuuttia ja lopulta vedestä nousi punaiseen uimapukuun sonnustautunut vartija avain kädessään. Yksi vartijoista antoi uimarille pyyhkeen ja hän lämmitteli hetken ajan sen alla. Avain kiersi vartijalta toiselle ja lopulta se päätyi takaisin uimarin käsiin.
Laatikko pudotettiin avantoon ja se upposi sinne nopeasti. Sen jälkeen vartijat lähtivät kävelemään kohti kahta kalliota joiden välistä pääsi takaisin heidän alukselle.
Kun he olivat selkä Jackiä ja muita päin Samuel otti taskustaan laukaisimen. ''Eiköhän pilata heidän ilo ja kunnolla.'' Hän sanoi ja painoi nappia.
Kauempaa kuului valtava räjähdys ja maa tärähti. Sillä sekunnilla Arthur alkoi ampumaan alusta päin juoksevia vartijoita yksitellen. Pam. Pam. Pam. Pian jäljellä oli enää vain uimari, joka ehti mennä kallioiden välistä.
Jack lähti juoksemaan vartijoiden alukselle päin ja kun hän hyppäsi kalliolta alas hän näki uimapukuisen vartijan olevan polvillaan räjäytetyn aluksen edessä. ''Nautitko kokosta?'' Jack kysyi, kun hän oli aivan vartijan takana ja osoitti pistoolilla vartijaa takaraivoon. ''Anna avain tänne niin jätän sinut henkiin.'' Joka puolella oli liekkejä ja savua. Jack tunsi kuumuuden jo monen metrin päästä.
Sitten odottamatta vartija kääntyi ympäri ja tarrasi Jackin aseesta kiinni. Kuului tsiu, kun ase laukesi ja luoti kolahti palavan aluksen kylkeen. Jack ei ollut odottanut vastarintaa ja hän ei ehtinyt tehdä mitään, kun hän oli jo selällään maassa ja vartija alkoi hakkaamaan häntä kasvoihin. Jack suojasi päätään käsillään. Hän potkaisi polvella vartijaa alapäähän ja tällä kertaa se onnistui, sillä vartijalla ei ollut munasuojia.
Vartijan lyönnit lakkasivat ja Jack käytti tilaisuuden hyödyksi. Hän heitti vartijan päältään ja potkaisi sitten päähän. Vartijalta lähti taju. ''Kiitos avusta.'' Jack sanoi, kun Arthur, Rost ja Samuel saapuivat paikan päälle.
''Eipä kestä.''
Rost noukki avaimen maasta. Sekin oli puolikuun muotoinen ja siinäkin oli samat kaiverrukset kuin kahdessa muussakin avaimessa. ''No niin. Sehän meni hyvin. Nyt meillä on kolme avainta. Enää yksi jäljellä.''
''Jes. Ollaan jo loppusuoralla'' Arthur sanoi. ''Mitä me tuolle tehdään?'' Hän kysyi ja osoitti maassa makaavaa vartijaa.
''Jätetään siihen. Ehkä hän selviää täällä hengissä, ehkä ei. Ei ole minun ongelmani.'' Jack sanoi. ''Palataan alukselle.''
Kun he kaikki istuivat taas lämpöisessä huoneessa Jack meni arkun luokse ja otti sieltä toisen puolikuun muotoisen avaimen. Hän laittoi ne vierekkäin ja ne napsahtivat kiinni toisiinsa ja muodistuvat nyt ympyrän. ''Ovatko ne magneetteja?'' Mark kysyi toiselta sohvalta.
''Ilmeisesti. Ehkä ovi toimii magneetilla. Eli sitä ei voi tiirikoida.''
''Oletko aivan varma?'' Samuel kysyi. ''En ole vielä törmännyt lukkoon mitä en saisi auki.''
''No. Luulen, että tämä lukko on hiukan kehittyneempää teknologiaa, kuin esim. vartijoiden häkkien lukot.'' Jack sanoi ja heitti avaimet arkkuun.


Luku 14

''Seuraava avain löytyy Gardenista. Se on planeetta, joka on puoliksi vettä ja puoliksi maata. Se on Orgenkunnan ainut planeetta, jossa on elämää.'' Mark kertoi heille samana iltana. ''Gardenissa on kaksi mannerta ja ne ovat planeetan toisilla puolilla. Meidän täytyy mennä Eden nimiseen kylään alkukantaisen heimon luokse. Heimo on suojellut avainta jo alkuajoista lähtien.''
''Ja he vain antavat avaimen meille?'' Arthur kysyi epäilevästi.
''Ei. Ensin täytyy suorittaa jonkinlainen testi.''
''Ja kuka sen testin tekee? Onko se vaarallinen?'' Jack kysyi.
''Sitä minä en tiedä. Tiedän vain, että avaimen hakijaa testataan.''
''No jos se kerran voi olla vaarallinen, niin minä olen vapaaehtoinen.'' Jack sanoi ennen kuin kukaan muu ehti sanoa mitään. ''Minä olen saattanut teidät jo ihan tarpeeksi vaaraan. En anna teidän riskeerata henkiänne enää.''
Arthur tuhahti. ''Milloin sinä ymmärrät, että me kyllä tiedettin riskit mitkä otettiin, kun lähdimme kanssasi matkaan.''
Jack nousi sohvalta ylös ja käveli arkulle. Hän otti yhdistetyn avaimen ja suorakulman muotoisen laatan sieltä pois. ''Kyllä minä sen tiedän. Mutta minä menen silti.''
''No ihan miten vaan.'' Samuel sanoi. Hän vaikutti hiukan helpottuneelta.
''Jos sinä epäonnistut niin minä olen sitten toinen, joka sinne menee.'' Arthur sanoi. ''Kuinka kaukana se Garden planeetta on?''
''Kahden viikon matkustuksen päässä.'' Mark kertoi. ''Meillä on aikaa levätä vaikka kuinka paljon.''
''Lepää sinä vain. Minulla on ikävä biljardipöytää. Silloin oli sentään jotain tekemistä.'' Arthur valitti.
''On tuolla pelikortit.'' Jack sanoi. ''Miten olisi pari erää pokeria?''

Kaksi viikkoa meni pokeria ja paskahousua pelatessa. Arthur oli kiukkuinen koko matkan ajan. Hän olisi tahtonut mennä ensimmäisenä testiin. Jack kuitenkin piti pintansa ja ei antanut periksi.
Garden oli hieno planeetta oranssin tähden kunnassa. Garden oli sini vihreä ja he löysivät luonnon keskeltä Eden nimisen kylän. Sieltä heidän pitäisi löytää heimo, joka suojelee avainta.
Kun he hyppäsivät ulos aluksesta Jackin kengät kastuivat sillä hän oli hypännyt puroon, joka virtasi oikealle päin loivaan alamäkeen. Joka puolella oli siistiä vihreää maisemaa. Luonnosta pidettiin selvästi hyvää huolta.
Heitä odotti mäen alla lauma ihmisiä joilla oli vain lannevaatteet päällä. He olivat ruskettuneita ja heillä oli kasvomaalauksia.
''Tervetuloa.'' Sanoi iäkäs nainen, joka nojasi kävelykeppiin.
''Te puhutte meidän kieltä?'' Arthur kysyi innoissaan.
''Kyllä. Puhumme yli kahtakymmentä eri kieltä.'' Nainen sanoi. ''Me olemme odottaneet teitä. Tai ainakin yhtä teistä.''
''Ai. Minkä takia?'' Jack kysyi ymmällään.
''Tulkaa peremmälle niin kerron.'' Nainen sanoi ja näytti kädellään, että Jack ja kumppanit saivat astua kylään. Kun he kävelivät portista heitä katseli ainakin kolmekymmentä silmäparia. Vanhuksia, lapsia ja jotain siltä väliltä.
Nainen osoitti kylän keskellä olevaa telttaa. ''Mennään tuonne. Siellä saamme olla rauhassa.'' Kylä ei ollut suuri. Jack näki seitsemän telttaa. Kolme kylän molemmin puolin ja yksi suoraan edessä päin kahden viimeisen teltan välissä.
Teltassa haisi yrtit ja kasvit. Pata oli kiehumassa ja Jack näki siellä lihakeittoa. ''Miten te pärjäätte ilman teknologiaa?'' Rider kysyi katsellessaan ympärilleen.
''Hyvin. Meidän mieltämme ei ole myrkytetty sellaisella turhuudella. Ja ihminen pysyy paremmassa kunnossa, kun metsästää itse ruokansa ja liikkuu kävellen.'' Nainen sanoi ja hymyili. Rider ei vastannut mitään.
''Tuota noin. Sanoit, että te olette odottaneet meitä.'' Jack sanoi ja nainen katsoi nyt häntä.
''Kyllä. Näen sinusta, että sinä olet se jota olemme odottaneet.''
''Mi- minäkö?''
''Kyllä. Ettekö tiedä tähtitikarin legendaa?'' Nainen kysyi. ''Vai onko se hävinnyt jo historiasta.''
''Me tiedämme vain, että tähtitikarilla voi tappaa ja aiheuttaa tuskaa.'' Samuel sanoi samalla, kun hän irvisti. Hän oli nuuhkaissut lihapataa.
''Voi voi. Tarina on hävinnyt ihmisten muistista. No mutta ei sillä väliä. Ehkä se on parempi niin.''
''Voisitko kertoa mistä on kyse?'' Jack kysyi katse porautuneena naisen silmiin.
''Kaikki alkoi ennen kuin ensimmäiset ihmiset edes syntyivät. Maailmaa hallitsi silloin toinen laji. Todella viisas ja kehittynyt laji. He yhdistivät oman DNA:n ja apinoiden DNA:n ja siitä syntyivät ihmiset. Me olemme kokeilun tuloksia. Sillä oli kuitenkin hintansa. Ihmiset kääntyivät luojiaan vastaan ja tuhosivat heidät.
Muutama luoja oli selvinnyt hengissä ja yhdessä he loivat tähtitikarin ja piilottivat sen holviin. Avaimet he levittivät ympäri maailmaa ja viimeisen avaimen he toivat tänne Edeniin. Gardenissa on aina vallinnut rauha ja täällä ei ole ikinä sodittu.
Luojat kertoivat, että tähtitikari luotiin sen takia, että joku päivä tikarin löytää oikea ihminen. Joku joka lopettaa lopulta maailmankaikkeuden sodan ja saa rauhan aikaan. Silloin kun väärät ihmiset pääsevät valtaan, tämä ihminen saapuu Edeniin etsimään viimeistä avainta ja nyt sinä olet täällä. Uskon, että sinä olet se ihminen, joka luo rauhan tähän maailmaan.''
Jack oli sanaton. Hän yritti muodostaa kysymyksiä päässään, mutta ei pystynyt siihen. Tikarin oli luonut laji ennen ihmistä. Ja Jack olisi se, joka luo rauhan tikarin avulla. ''Sinä olet hullu.'' Jack sai sanotuksi. ''Ei millään pahalla, mutta minä en usko tuota sinun höpötystäsi.''
''Ei se mitään. Uskot minua pian. Kun teet testin mielesi muuttuu.''
''Sehän nähdään. Osaatko yhtään kertoa millainen se testi on?'' Jack kysyi.
''En voi kertoa. Saat itse nähdä sen sitten, kun menet temppeliin.''
''No. Ei tuhlata sen enempää aikaa. Näytä tietä.''
Nainen poistui teltasta ja lähti kävelemään teltan taakse polkua pitkin. Polku vei alaspäin syvälle metsään. Nainen liikkui ketterästi siihen nähden, että hänellä oli kävelykeppi ja hän oli ainakin seitsemänkymmentä vuotta vanha.
Lopulta he saapuivat temppelin eteen. Temppeliin johti korkeat portaat ja kahden pilarin välissä oli oviaukko.
''Kukaan muu ei saa mennä temppeliin sillä aikaa, kun joku on siellä suorittamassa testiä. Siinä vaiheessa testi on hylätty.'' Nainen kertoi ja muut nyökkäsivät. ''Oletko valmis?''
Jack nyökkäsi ja lähti nousemaan portaita. Hän nousi ne hitaasti ja kun hän astui kynnyksen yli temppelin sisään, tuli yhtäkkiä aivan hiljaista. Samalla tavalla kuin silloin pyramidissa.
Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten temppelin perältä alkoi tulla erivärisiä valoja. Laservaloja jotka muodostivat hologrammin Jackin eteen. Jack henkäisi. Hologrammi esitti suippopäistä ja pitkä sormista olentoa jolla oli toisessa kädessä ruisku ja toisessa käsiase.


Luku 15

''Hei Jack.''
''He- Hei.''
''Tervetuloa testiin.'' Olennon ääni kuului Jackin pään sisällä. ''Oletko valmis?''
''Kyllä.'' Jack sanoi ja yritti päästä järkytyksestä yli. Olento oli selvästi muinainen ja hologrammi oli todella elävä. ''Mikä sinä olet?''
''Sillä ei ole enää mitään merkitystä. Joskus olin jotain, mutta enää en ole mitään.'' Olento sanoi.
Jack katsoi olentoa tarkemmin ja näki, että sillä oli täysin sileä hopea iho. Olento oli kaksi ja puoli metriä korkea ja erittäin hoikka. Sillä oli vain lannevaate päällään. Pää ja sormet olivat ainakin kolmekymmentä senttimetriä pitkät. ''Muistatko vanhempiasi? Muistatko missä olet syntynyt?''
''En. Olen asunut koko elämäni Porolla tulivuoren juurella.''
''Minkälaista elämäsi oli siellä?''
''Kamalaa. Olin orja.''
''Ja mitä tekisit ihmisille jotka tekivät elämästäsi kamalaa?''
''En tiedä. Luultavasti yrittäisin vain auttaa muita orjia, jotka ovat vielä tulivuorien juurilla. Ja jos vartijat yrittävät estää sen niin tappaisin heidät.'' Jack sanoi hetken mietittyään.
''Ja olivatko nämä vartijat niitä, jotka piinasivat sinua?''
''Kyllä.'' Jack vastasi. ''Miksi kaikki nämä kysymykset?''
''Yritän selvittää motiivejasi.'' Olento sanoi. ''Ja yritän selvittää minkälaisessa tilanteessa maailma on. Onko tähtitikarille vielä tarvetta?''
''Kyllä on. Vartijat ovat joka puolella. He eivät pelkästään piinaa orjia vaan he piinaavat kaikkia.''
''Uskon sinua.'' Olento sanoi. ''Onko kansa samaa mieltä kanssasi? Pitäisikö vartijoista päästä eroon?''
''Melkein jokainen, jonka olen tavannut on sitä mieltä.''
''Ja olet oikeasti sitä mieltä, että tähtitikarin aika on koittanut?''
''Kyllä. Vain sen avulla vartijoista voi päästä eroon. Heitä on valtava määrä ja kukaan ei uskalla tehdä asialle mitään. Helvetti. Kukaan ei pysty tekemään asialle mitään.''
''Oletko valmis testin toiseen vaiheeseen? Kuullostaa siltä, että aika on koittanut.''
''Kyllä.'' Jack sanoi ja valmistautui henkisesti koitokseen. Mikä se sitten ikinä olikaan. Olento käveli Jackin viereen kädessään vieläkin käsiase ja rokotuspiikki. Heidän eteen ilmestyi pieni tyttö ja koira. Koira näytti susikoiralta ja sen suusta valui kuolaa ja silmät olivat punaiset. Se ärisi tytölle ja haukkui. Näytti siltä, että koiralla oli vesikauhu ja se oli hyökkäämässä tytön kimppuun.
''Valitse toinen.'' Olento sanoi.
''Ai mitä?''
''Valitse toinen. Toisessa kädessäni on lääkettä ja toisessa ase. Valitse toinen.''
Jack katsoi asetta ja rokotuspiikkiä. Aseella hän saisi lopetettua koiran ilman riskiä, että se puree häntä. Mutta miksi tappaa jos voi parantaa? Jack päätti ottaa riskin ja valitsi rokotuspiikin.
Siinä samassa tyttö hävisi ja koira kiinnitti huomionsa Jackiin. Jack valmistautui koiran hyökkäykseen ja he katselivat toisiaan silmiin pitkän tovin. Koko ajan koira ärisi ja sen suusta valui kuolaa temppelin lattialle.
Koira haukahti ja syöksyi Jackiä päin. Jack hyppäsi sivulle ja löi rokotus piikin koiran niskaan. Koira alkoi uikuttamaan ja kaatusi maahan. Enää se ei ärissyt ja sen suusta ei valunut kuolaa. Silmätkin muuttuivat normaaleiksi.
''Lääke vaikuttaa vain väliaikaisesti.'' Olento sanoi, kun Jack kyykistyi rapsuttamaan koiran kaulaa. ''Sinun on tehtävä päätös. Lopetatko koiran vai annatko sen kitua?'' Olento ojensi taas käsiään ja Jack näki taas rokotuspiikin ja aseen. Tällä kertaa Jack valitsi aseen. Hän ei antaisi koiran kitua enempää.
Jack painoi aseen piipun koiran päälaelle ja laski kolmeen. ''Yksi. Kaksi. Kolme.'' Pam! Koira hävisi.
Kahden metrin päähän ilmestyi vartija ja siviili. Vartija hakkasi siviiliä ja siviili huusi tuskissaan. Jackillä oli vielä ase kädessä ja hän tähtäsi vartijaa. Pam. Pam. Pam. Vartija ja siviili hävisivät. ''Hyvin toimittu.''
Nyt Jackin ympärille ilmestyi kymmenen vartijaa, jotka ruoskivat siviilejä.
Jack tunsi painoa ylä ruuminsa ympärillä ja katsoi alas. Hänellä oli pommiliivi päällä. Hän yritti repiä sitä irti, mutta ei saanut. Sitten hän oivalsi mitä hänen oli tehtävä. ''Vapauttakaa orjat tai räjäytän itseni!'' Hän huusi ja kaikki vartijat lopettivat ruoskimisen. He kääntyivät katsomaan Jackiä.
''Et sinä sitä uskalla tehdä.''
''Jaa en vai.'' Jack sanoi. Ei hän oikeasti pommia räjäyttäisi, jos ympärillä oli siviilejä. Hän bluffasi.
Vartijat kuitenkin päästivät siviilit menemään. Siviilit juoksivat temppelin seinustoille. Vartijat katsoivat vuoronperään Jackiä ja siviilejä. Jack katsoi heitä uhmakkaasti. ''Jos edes ajattelette lähtevänne siviilien perään niin räjäytän itseni ja teidät.'' Vartijat olivat hiljaa. Jack luuli jo voittaneensa, mutta sitten yksi vartijoista huusi ''Siviilien perään!'' Vartijat lähtivät juoksemaan temppelin seinustoille ja Jack painoi liivien nappulaa. Jack ei voinut antaa vartijoiden päästä siviilien luokse. Hän mielummin kuolisi, kuin katselisi vartijoiden kiduttavan viattomia.
Jack tunsi kuinka koko hänen ruumiinsa meni palasiksi ja hän ei enää nähnyt mitään. Tunsi vain tuskaa ja näki vain valkoista.

''Onneksi olkoon.'' Kuului olennon ääni valkeuden keskeltä. ''Läpäisit testin.''
''Kuolinko minä?'' Jack kysyi. Hän ei tuntenut ruumistaan. Hän vain aisti pelkän valkeuden ympärillään.
''Kyllä.'' Olento sanoi. ''Mutta älä huoli. Sinä synnyt uudeksi.''
''Mitä tarkoitat?''
''Sinä kuolit. Ja nyt synnyt uudeksi. Synnyt viimeiseksi avaimeksi.''
''Avaimeksi?''
''Kyllä. Sinä olet viimeinen pala tähän palapeliin. Olet viimeinen avain.''

Jack heräsi yrttien hajuun. Oli hämärää ja hänen koko kroppaa kivisti. Hän ei muistanut räjähdyksen jälkeen muuta kuin sen, että olento sanoi hänen olevan viimieinen avain. Mitä ikinä se sitten tarkoitti.
Jack nousi istumaan ja näki nyt, että hän oli vanhan naisen teltassa. Hän oli yksin, mikä oli hyvä juttu, sillä hän tunsi itsensä sekavaksi. Ehkä kuoleminen teettää sitä. Jackin mieli oli täynnä kysymyksiä.
Hän päätti lähteä takaisin temppelille vaatimaan tietoja. Hän nousi haparoiden ylös ja käveli veltoin askelin teltan oviaukolle. Kun hän poistui teltasta hän näki ystävänsä nuotion äärellä teltan edessä. Oli pimeää ja ainut valo tuli nuotiosta. ''Hei. Katsokaa hän heräsi.'' Samuel sanoi ja nousi innoissaan ylös.
''Me oltiin jo huolissamme.'' Arthur sanoi.
''Kuinka kauan mä nukuin?'' Jack kysyi.
''Et sä vittu nukkunu sä olit kuollu.''
''Joo niin mulle kerrottiin.''
''Kuka sen sulle kertoi?'' Rider kysyi. Vanha nainen katsoi Jackiä ja pudisti päätään.
''Tuota noin. En ole varma. Kuulin varmaan, kun te juttelitte.'' Jack valehteli. Ehkä oli parempi, että muut eivät tiedä mitä temppelissä oikeasti tapahtui.
''No. Minkälainen testi oli?'' Rost kysyi kiinnostuneena.
''En oikein osaa kertoa.''
''Kai sä nyt tulokset osaat kertoa.''
''Mä oon ihmisten suojelija. Sellanen tulos tuli.''
''Eli sä oot tähtitikarin arvonen ja sait avaimen?''
''Joo.'' Jack ei halunnut kertoa, että hän oli itse se avain. ''Mutta minun on käytävä siellä temppelissä vielä ennen kuin lähtään.''
''Turhaan sinä sinne menet. Se on jo tyhjillään.'' Vanha nainen sanoi ja Jack tunsi pettymyksen vierivän ylitseen. ''Istu alas ja syö. Et ole saanut ruokaa kolmeen päivään.''
''Okei'' Jack sanoi pettyneenä. He istuivat ja söivät monta tuntia nuotion äärellä, kunnes Jack ja muut palasivat alukseen nukkumaan.

Seuraavana aamuna Mark kertoi, että heillä oli kolmen viikon matka edessä aurinkokuntaan millä ei ole edes nimeä. Siellä ei ole ikinä asunut kukaan ja se on syrjässä, ja kovin moni ei edes tiedä sen olemassa olosta.
He pelasivat koko matkan korttia ja lepäilivät ja valmistautivat.
Kaikkia jännitti. Heillä oli vihdoinkin kaikki neljä avainta ja tähtitikari oli heidän.
Kun he saapuivat aurinkokuntaan kaikki hämmästyivät. Aurinko oli violetti ja Jack antoi sille nimeksi Violet. Violetin ympärillä kiersi vain yksi ainoa planeetta, joka oli pieni ja musta.
He laskeutuivat planeetalle Markin antamien koordinaattien kohdalle ja planeetalla ei nähnyt paljon mitään. Sen verran he erottivat, että planeetalla ei ollut mäkiä eikä vuoria. Se oli täysin sileä temppeliä lukuunottamatta. ''Tämä planeetta näyttää kyllä siltä, että joku on tehnyt tämän. Yksikään planeetta ei ole näin tasainen.'' Rost ihmetteli. Jack päätti olla kertomatta, että vanhan naisen tarina luojista oli totta.
Temppeli oli musta ja he kävelivät rappuset ylös temppelin sisään. Temppelin perällä oli holvi. Siellä oli suuri ovi jossa oli kolme painaumaa ovessa. ''Dodi. Tämän oven takana on meidän tähtitikari.'' Arthur sanoi innoissaan.
Jack katsoi painaumia ja näki sen mitä hän oli arvellutkin näkevänsä. Ovessa oli yksi ympyrän muotoinen kohta ja yksi suorakulman muotoinen kohta. Ja sen lisäksi vielä kämmenen jälki. ''Mitä tämä oikein tarkoittaa?'' Samuel kysyi ihmeissään. ''Miksi tuossa on kädenjälki? Näytäppä sitä viimeistä avainta.'' Kaikki katsoivat Jackiä ja Jack punastui.
''En minä voi.'' Hän sanoi.
''Mitä sinä oikein selität? Eikö se ole mukanasi?''
''On. Mutta en voi näyttää sitä, kun te katsotte jo sitä.'' Kaikki katsoivat Jackiä ymmällään ja kukaan ei näyttänyt ymmärtävän, joten Jack otti repustaan ympyrän muotoisen avaimen ja painoi sen ympyrän muotoiseen aukkoon. Oven takaa kuului, kun jokin hankasi ovea vasten ja liikkui vasemmalle.
Sen jälkeen oli suorakulman vuoro ja nyt kuului, kun jokin raahasi alaspäin. ''Katsokaa ja hämmästykää.'' Jack sanoi ja painoi kätensä kämmenen jäljen päälle. Oven takaa kuului taas hankaamisen ääntä ja jokin siirtyi oikealle päin. Sitten kuului kolaus ja ovi aukesi raolleen.
''Mitä vittua?'' Samuel huudahti.
''Vieläkö luulet, että olisit saanut tiirikoitua tuon lukon?'' Jack kysyi kiusallaan.
''Ehkä en. Mutta mitä siellä temppelissä silloin oikein tapahtui? Miten sinä sait lukon auki vain koskettamalla ovea?''
''En minä tiedä. Tuntui vain siltä, että voisin koskettaa ovea.'' Jack valehteli. ''Mutta mennään nyt vain hakemaan se tikari.
Oven takana oli käytävä ja käytävän pää leveni. Se muodosti suuren huoneen jonka keskellä riippui riippusilta. ''Uskaltaako tuosta mennä. Jos oikein ymmärsin niin tämä silta on jo tuhansia vuosia vanha.'' Arthur sanoi.
Sillan alla oli ainakin sata metriä korkea pudotus. Riippusillan päässä oli violetti koroke, joka hohti heikkoa hehkua. Ja sen päällä leijaili tähtitikari. Sen kahva oli kaksitoista senttimetriä pitkä ja violetti. Terä oli kolmekymmetäviisi senttimetriä pitkä ja musta.
''Ei muuta kuin kokeilemaan.'' Jack sanoi ja meni ensimmäisenä sillalle. Hän käveli hitaasti ja varoi katsomasta alas. Mark tuli hänen perässään, mikä yllätti hänet.
Kun hän pääsi tikarin luokse hän katseli sitä hetken ennen kuin otti sen käteensä. Tikari tuntui kädessä aivan normaalilta, mutta Jack tiesi, että sillä oli voima tappaa moniakin ihmisiä kerralla.
Hän oli kääntymässä ympäri, kun jokin kolahti häntä takaraivoon ja häneltä lähti taju.

Luku 16

Jack heräsi huutoon. Hän ei saanut huudosta selvää, mutta tunnisti huutajan Markiksi. Jack avasi silmänsä. Hänet oli aseteltu vartijoiden aluksen kahletuoliin. Kahleita ei oltu laitettu kiinni.
Edessään Jack näki Markin tikari koholla. ''Rider! Nyt lähdetään täältä.''
Jack katsoi muita ja kaikki istuivat sohvilla. ''Mitä sinä oikein aiot?'' Rost kysyi.
''Minä otan tikarin itselleni. Ja jos yritätte jotain hassua niin minä tapan teidät.'' Mark sanoi ja heristi tikaria.
''Oliko tämä sinun suunnitelmasi alusta alkaen? Annat meidän tehdä kaiken työn ja lopulta otat tikarin itsellesi?'' Jack kysyi vihaisena.
''Oletpas sinä fiksu kaveri. Kyllä. Se oli suunnitelmani. Mutta nyt taidan vielä palauttaa teidät vartijoille.'' Mark sanoi.
Jackin teki mieli haukkua Mark pystyyn, mutta ei viitsinyt suututtaa häntä turhaan. Hänellä oli kädessään maailmankaikkeuden väkevin ase.
Rider oli nousemassa sohvalta ylös. ''Älä tee sitä! Hän ei voi tappaa sinua, sinun ei tarvitse totella.'' Jack sanoi Riderille, joka kävi takaisin sohvalle istumaan.
''Ehkä en voi tappaa häntä, mutta katsotaan suostuuko hän katselmaan, kuinka hänen ystävänsä kuolevat vuoronperään.'' Mark sanoi naama punaisena.
''Ollaanpas sitä nyt rohkeita, kun on hyvä ase kädessä.'' Jack sanoi ja sylkäisi maahan Markin eteen.
''Sinä olet ensimmäinen. Lasken kymmeneen ja jos Rider ei ole silloin käynnistänyt alusta tapan sinut.''
Rider nousi samantien sohvalta, mutta hän ei ehtinyt ohjaamoon asti, kun kuului laukaus. Tikari lensi Markin kädestä muutaman metrin päähän Jackin eteen ja Markin takaa paljastui vartija, jonka aseen piippu savusi.
Mark tömähti maahan ja samalla hetkellä Jack ja vartija syöksähtivät tikaria kohti.
Jack hyppäsi mahalleen ja hän sai kätensä tikarin kahvan ympärille. Vartijan käsi oli Jackin käden päällä. Jack ajatteli vartijan kuolemaa ja siinä samassa vartijan ote hellitti ja hän jäi veltoksi lattialle.
Jack nousi seisomaan ja näki kuinka viisi vartijaa juoksi avonaista ramppia pitkin aluksen sisään. Ei mennyt kuin hetki ja he kaikki kaatusivat kuolleina maahan.
Loput vartijat jäivät rampille ja alkoivat pakittaa takaisin ulos. He tajusivat, että Jackillä oli tähtitikari kädessä. Kun vartijat olivat ulkona, ulkoa alkoi kuulua huutoa ja ulvontaa. Jack ja muut juoksivat katsomaan ja näkivät, että ulkona oli mustia koiramaisia olentoja, jotka hyökkäilivät vartijoiden kimppuun ja niistä näkyi kunnolla pimeässä vain valkoiset hampaat. ''Äkkiä sulje luukku!'' Jack huusi Riderille, joka oli napin vieressä. Kaikki muut juoksivat oleskeluhuoneeseen paitsi Rider. Hänen täytyi pitää nappia pohjassa, jotta luukku menisi kokonaan kiinni.
Luukku oli jo melkein rakosillaan, kun raosta änkeytyi yksi musta olento. Rider päästi nappulasta irti ja lähti pakittamaan kauemmaksi olennosta. Rider kompastui ja kaatusi selälleen. Jack keskittyi tikari kädessä olentoon, mutta se ei toiminut. Olento jatkoi matkaa kohti Rideria ja Jack lähti juoksemaan heitä kohti, mutta liian myöhään. Olento ehti hypätä Riderin päälle ja puraisi tätä kaulasta.
Jack nappasi rynnäkkökiväärin seinältä ja alkoi tulittamaan olentoa. Siihen meni koko lipas. Lopulta olento jäi sätkimään maahan ja siitä valui mustaa verta, joka levisi ja sekoittui Riderin punaiseen vereen.
Jack sulki rampin kokonaan ja huusi Samuelille, että nyt oli aika lähteä. ''Mutta en minä vielä kunnolla osaa lentää tätä alusta!''
''Nyt ei ole vaihtoehtoa!'' Jack huusi takaisin ja Samuel meni ohjaamoon.
''Voi vitun vitun vittu!''
''Onko hän kuollut?'' Arthur kysyi.
''Kyllä. Olento puraisi kaulavaltimoon.'' Jack sanoi ja istuutui nojaamaan seinään. Hän peitti kasvonsa käsillään. Alus nousi ilmaan hieman heiluen, mutta he pääsivät kuitenkin avaruuteen. Markin ruumis makasi keskellä lattiaa.
''Mitä me nyt tehdään?'' Rost kysyi. Hän sulki Riderin silmät.
''Meillä on kolme viikkoa aikaa ajatella sitä.'' Jack vastasi.

Kaksi viikkoa, kun oli kulunut heidän oli pakko laskeutua planeetalle ja jättää Markin ja Riderin ruumiit sinne, sillä ne alkoivat jo haista.
Jack oli päättänyt, että ensimmäisenä hän menee Porolle ja pelastaa tulivuorien juurilta niin monta orjaa kuin vain pystyy. Mutta ensin heidän olisi käytävä Interskyssa Samanthan luona kertomassa ikävät uutiset. Kaikki olivat allapäin. Rider oli ollut osa porukkaa heti alusta alkaen. Häntä kaivattaisiin.
Kun he pääsivät Interskyhin ja tulivat Samanthan ovelle heihin iski kauhu. Samantahn asunnon ovi oli säpäleinä ja he näkivät jo ennen asuntoon astumista, että siellä oli tapeltu. ''Samantha!'' Jack huusi kun he tulivat käytävään, joka johti olohuoneeseen. Kaikki taulut olivat tippuneet seiniltä ja telkkarikin rikottu. Sohva oli selällään ja Jack kuuli sen takaa vaikerointia. Hän meni sohvan taakse ja näki Samanthan selällään verilammikossa. Hänellä oli puukko vatsassa.
Samantha yritti hymyillä nähdessään Jackin, mutta hänen sustaan tuli vain verta. ''Kuka tämän teki?'' Jack kysyi.
''Va- vartijat. He tulivat muutama tunti sitten ja kävivät kimppuuni. He sanoivat, että he tietävät, että minä autoin teitä.''
Jack kirosi ääneen. ''En anna sinunkin kuolla takiani.''
''Ku- kuka on kuollut.'' Samantha kysyi äänessään kauhua. ''Ei kai vain...''
''Kyllä. Rider kuoli.'' Jack sanoi ja Samanthan silmästä valui kyynel. ''Minne me voidaan viedä sinut?''
''Saran luokse. Hän on työkaverini.'' Samantah sanoi ja kertoi osoitteen. Jack nosti Samanthan syliin ja he lähtivät varastamalleen waverille ja lensivät Interskyn rajalle Saran talon pihalle.
He saapuivat hänen ovelle ja hän päästi heidät sisään. ''Mitä hänelle on käynyt?'' Ruskea tukkainen Sara kysyi hätääntyneenä. ''Kuka tämän teki?''
''Vartijat.'' Jack kertoi rehellisesti. Sara tiesi Samanthan hämärä hommista ja ei ollut yllättynyt, että vartijat olivat lopulta tehneet lopun hänen touhuilleen.
''Kunpa olisi keino millä heidät saisi maksamaan.'' Sara sanoi vihaisena. Jack oli myös täynnä vihaa. Liian moni viaton oli saanut kärsiä vartijoiden takia. Nyt hänellä oli keino kostaa. Hän puhdistaisi maailman vartijoista vaikka siinä menisi koko ikä.
''Eiköhän lähtä samantien Porolle. Samantha saa täällä tarvitsemaansa hoitoa. Tullaan hakemaan hänet muutaman päivän päästä. Hän ei voi enää palata kotiinsa.'' Jack sanoi Samuelille, Rostille ja Arthurille. ''Mennään kostamaan Riderin puolesta.''
''Mennään vaan.''

Tämä oli tämän tarinan loppu. Lopulta Jack, Samuel, Rost ja Arthur saivat välineen millä parantaa maailma. He aloittivat pelastamalla orjat tulivuorien juurilta ja he tuhosivat vartijoiden pääkeskuksen.
Vartijat joutuivat sekasorron valtaan ja heidät oli helppo sen jälkeen tuhota.
Jack ja kumppanit palauttivat poliisit takaisin valtaan. Suurin osa orjista ryhtyi poliiseiksi ja homma toimi hyvin, sillä he tiesivät minkälaista oli elää vartijoiden pelossa, joten he halusivat, että ihmiset tuntevat turvaa eikä pelkoa.
Siinä meni montakymmentä vuotta, mutta lopulta maailmassa vallitsi rauha ja ihmiset olivat vihdoinkin tyytyväisiä.

Kiitos kaikille lukijoille :)

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
5.0  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Tähtitikari - Osa 3 (Loppu) 2016-07-05 08:11:58 J.D.Sund
Arvosana 
 
5.0
J.D.Sund Arvostellut: J.D.Sund    July 05, 2016
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut
Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS