Pidin kirjoituksen aloitustavasta, sillä ensimmäinen kappale antaa lukijalle tiedon tulevasta: jotain mullistavaa on tapahtumassa. Kirjoitus maalaa kuvaa päähenkilöstä siten, että tästä alkaa pikku hiljaa piirtyä kuva lukijan mieleen, mutta teksti ei kuitenkaan paljasta kerralla kaikkea. Päähenkilön kiinnostus kenkiin vaikuttaa uskottavalta, sillä hän on perinyt mallina toimineelta äidiltään mittavan kokoelman erilaisia kenkiä ja hän tuntee monet kenkämerkit. Kengät pääsevät tekstin keskiöön päähenkilön mennessä palkkapäivän kunniaksi kenkäkauppaan ostamaan uudet, upeat korkokengät. Teksti huipentuu päähenkilön kenkäkassin sekoittuessa bussipysäkillä odottavan miehen kenkäkassin kanssa ja kotona päähenkilöä odottavat kassissa korkkareiden sijaan Conversen tennarit.
Teksti on erinomainen alku esimerkiksi rakkaustarinalle. Sitä voisi laajentaa siten, että päähenkilön päivän tapahtumiin paneuduttaisiin enemmän. "Näytä, älä kerro" on hyvä ohje kirjoittamisessa. Millaisia asiakkaita päähenkilö kohtasi työpäivänsä aikana? Voisivatko asiakaskohtaamiset tuoda näkyväksi päähenkilön luonteenpiirteitä? Millaiset asiat päähenkilö kokee työssään hauskoiksi? Ehkä myös päähenkilön äitisuhteesta voisi antaa lukijalle lisää tietoa, tai vaihtoehtoisesti sisällyttää sitä myöhempiin tarinan vaiheisiin. Kenkäkaupassa saatua palvelua voisi kuvailla tekemisen kautta: mikä teki palvelusta ensiluokkaista? Millaisia ääniä tai tuoksuja päähenkilö aisti kenkähyllyjen välissä kulkiessaan?
Tekstiä on helppo lukea enkä havaitse siinä merkittäviä kirjoitusvirheitä (ensimmäisellä rivillä lukee "huhikuun"), välimerkit ovat luontevasti omilla paikoillaan. Tarinan alku herättää kiinnostuksen ja halun lukea lisää. Tekstin tyyli tuo mieleen nuoren ihmisen kerrontatavan, johon päähenkilön 24 vuoden ikä sopii hyvin. Mielestäni olet onnistunut kerronnassasi hyvin, ja lisäämällä tekstiin esimerkiksi päähenkilön keskustelua muiden ihmisten kanssa onnistut tuomaan kirjoittamiseen lisää syvyyttä. Hyvää työtä jo tähän asti! Odotan innolla jatkoa!
