 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiiltokuva vertaus elämästä on tavallaan osuva ja mielikuva rypistyneestä kiiltokuvasta on onnistunut.
Pari asiaa kuitenkin tekisin toisin. Sana rutattuna jotenkin särähtää ainakin omaan korvaan, käyttäisin jotain vähän runollisempaa sanaa. "Rypistetty" ehkä toimisi? Tai jotenkin tulee mieleen jotain paperitolloksi rutistamista myös.
Säkejakoa miettisin myös ehkä vähän uudestaan. Yleensä runoudessa toimii se, että jos tuntuu että pitää laittaa pilkku voi yhtä hyvin vaihtaa säettä.
Eli esim ensimmäinen säe voisi mennä näin:
"Elämä
kaunis kuin kiiltokuva
päättyi rutattuna
rikottuna."
