 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos veikeästä runostasi Helmikatriina!
Pidin runon lukemisesta uudelleen ja uudelleen: säkeissä piilee syvä imu ja olet selvästi tehnyt töitä tämän rakenteen kanssa. :)
Vaikka nautin runossa kuvatusta matkassa ajassa, hapokkuudessa ja itseydessä, sen sisältämä viesti jäi kuitenkin vähän etäiseksi ja epäselväksi. Pystyisikö esimerkiksi hapokkuuden merkitystä avaamaan lisää?
Lisäksi viimeisen säkeistön ensimmäinen säe 'sanoi kerrostumat' jäi häiritsemään minua. Jos lukijan häiritseminen on runon tällä kohtaa sopivaa, voit jättää sen näinkin. Jos ei niin muuttaisin sen kirjakieliseen muotoon 'sanoivat kerrostumat'. Tämäkin on vain ehdotus, jonka sopivuuden voit itse päättää.
Kokonaisuutena tämä runo kiehtoo minua hurjasti, koska se on niin toiminnallinen: on valumista, on happo, jälkiä ja puhuvia kerroksia.
Siksi siihen kaipaisi vähän lisää tarttumapintaa, tilaa johon astua sisään.
