 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
viinilasillisen jälkeen alkaa kevät
Hilpeä mieli aloittaa runon. Siihen se loppukiin. Sanat hyppivät naamalle. Jumalan olit laittanut rähmälleen ja minä kun pienenä ihmisenä etsin häntä korkeuksista. Ei se mitään, meillä on sanomisen vapaus.
Kuvat joita juoksutat esiin ovat mielenkiintoisia, mutta eivät lämmitä kokonaista mieltä. Useat niistä tuntuu mielestäni irrallisilta, katoavat runon tummuuteen. Näen kaiken hyvänä yrityksenä. Aina ei voi onnistua täydellisesti.
Liimaan tähän lopuksi runon lopun:
tuokion luurankoni kannel soi
tiellä
ja matka jatkuu kaikkeuden kilparadalla…
