 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kuoleman kohtaaminen tulee mieleen runon merkillisellä tavoin kaivaessa pintaa syvemmälle, tulee eteeni teurastaja, joka irrottaa minun ihoni = ruumiin sielusta juoksemisesta väsyneen nahkani vähin erin, loput irrottaa teurastaja = kuolema. Läheiseni polttavat minut tuhkaksi. Minä ole hetken aikaa elävä lähimpien muistoissa ja vähitellen minut saattaneet juoksevat kukin minkäkin asian perässä. ELÄMÄ ON LYHYT. Vauhti kiihtyy. Avoin loppu runossa. Taasko se alkaa uusi kierros? Toiveeni on maratoni ja sitten maali.
Mielenkiintoisella otteella kirjoitat. Selkeä on kielesi. Pidin. Kiitos.
