 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hienoa, turhautunutta tekstiä. Puoli pistettä pois vain, koska pidän enemmän lyhyestä ja tiiviistä runomuodosta, mutta tästäkin pidin kyllä paljon. Aistin aidon tunteen ja se on se, mikä koskettaa.
Sanat ja vertauskuvat ovat hiottuja ja hallittuja, mutta aistin kirjoittajan "epätoivoisen" tarpeen tulla sanojen läpi esiin, kuten hän runossa antaa ymmärtää. Vielä sanat ehkä vähän kahlitsevat, tahtovat esiintyä, ja siten taito ylittää tunteen rinnan mitalla, mutta suunta on hyvä.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tämä runo sai nimensä siitä, että se syntyi yhdeltä istumalta tänä aamuna, kun oli hetkellisesti mieli maassa ja olo sellainen, ettei tästä elämästä vaan kertakaikkiaan tule yhtään mitään.
Erittäin terävästi kommentoitu, olen nimittäin juuri tuollainen kuvailemasi kirjoittaja, joka yrittää epätoivoisesti tulla sanojen läpi esiin. Etenkin nyt, kun olen innostunut kokeilemaan lyriikkaa, tätä itselleni kovin vierasta kirjallisuuden lajia. Runot tuntuvat vaativan paljon henkilökohtaisempaa lähestymistapaa kuin proosa. Proosaan voi kätkeä melkein mitä vain, eikä kukaan voi tietää, mikä siinä on fiktiota, mikä totta. Runot ovat eri maata. Runon taustalla pitää olla jokin henkilökohtainen havainto, joka suodatetaan jonkin tunteen läpi, muuten se ei tunnu uskottavalta. Runojen kirjoittaminen on loistavaa treeniä kaltaiselleni ihmiselle, joka on oppinut kätkemään tunteensa rivien väliin.